Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Tyttöä ei piä tavata Kiviseltä kirkkotieltä, Siellä veltotki verassa, Laiskat lainavaattehessa, Pahallaki paita päällä, Tuhmimmalla pää tukossa. Tyttöä pitää tavata Riihestä rimuamasta, Heinästä hämyämästä; Jok' on riski riihenpuija, Hempulainen heinänlyöjä.
Hetki oli joutunut, jolloin tuo valmistettu uhkea kukkio oli annettava nuorelle venakolle, jok' oli runoilijan puolisoksi tullut. Kun nuori neitonen, jolle tämä kunniatehtävä oli uskottu, lähestyi tuota nuorta rouvaa, käännälsi André tulisella liikkeellä päätänsä ja heitti terävän, syövän silmäyksen Olgahan.
ENKELI. Ei tälle eikä tuolle kansalle, Vaan totuudelle elä! Rakasta Sit' enemmän kuin kultaa, kunniaa. Et kysy päivää, miltä maalta nousi, Siit' iloitset, kun vaan se noussut on. Ja maahan, josta kukkain tuoksu leyhkää, Jot' aurinko ja kaste elvyttää, Ihastut mielemmin kuin erämaahan, Jok' auringon ja kasteen nielee hukkaan, Vaikk' oiskin hiekkakorpi kehtosi.
LEAR. Ma pyydän, tytär, älä tee mua hulluks. En, laps, sua häiri; hyvästi! Me emme Näe enää, emme kohtaa toisiamme. Mut vertani, lihaani, lapseni Tok' olet. Et, vaan lihassani tauti, Jok' omakseni tunnustaa mun täytyy;
VIRVATULI. Isäntä ootte täällä huomaan sen; Sovussa siis paras olla teidän kanssa. Vaan aatelkaa! nyt vuor' on houreissansa, Ja virvaliekiltä, jok' opastaa, Ei liian paljo pyytää saa. Taikamailla, Untolassa Luulen kohta haihatamme. Saata sievään rientoamme Ilmastossa kaameassa, Että näemme vuoren harjat! Katso, puiden synkät sarjat Sivutsemme siintää, vierii, Vuoren-huiput meille noikkaa!
On melu moinen, niinkuin häness' asuis Mikäkin jumala, jok' ompi salaa Hänehen hiipinyt ja hurmaavaisen Sulonsa hälle suonut. SICINIUS. Tuota pikaa Hän konsul' ompi. BRUTUS. Meidän valtamme Saa nukkua kai hänen hallitessaan. SICINIUS. Hän maltill' ei voi kantaa kunniaansa Alusta loppuun; mitä voittanut on, Menettää hän. BRUTUS. Se lohduks on.
Kun pojat ponnisti sen, tuli Suomesta taasen Ateena, jällehen läksivät jäät, kumpusi kukkien vyöt, myös ihanteet monen immen ja Suomen sankarinaisen, kauneus kasvojen tuo, silmien aamu ja yö, koska ne ponnistaa pojat pohjolan kuin pedot korven puolesta kultaisen maan, sykkivän syntymämaan, miss' oli autuas olla ja aikamme armahin elää, kärsiä, nauttiakin, kuolla ja syntyä taas, tään suvun keskellä hirmuisen, jok' on rahvasta raakaa, vaan jumalissa min on juuri ja alku ja työ.
Se henki, jok' kaikki ja sinunkin On astinlaudakseen tuonut, Se maailmanhenki, mi »mobilenkin» On »perpetuumiksi» luonut, Se henki, jok' itsens' on luonut, se On ainoo »perpetuum mobile». Oi, jos oisi mull' linnun siivet, Halki pilvien lentäisin, Tähtitarhojen kultaniidet Suomen korpihin johtaisin.
Hän vaikeni, ja vaiti oli myöskin Kenraali nuori, kasvoillensa vaan Nous veri, jok' oil rannat Kagulin Ja Saborin ja Largan punannunna; Sen keksi ruhtinas ja virkkoi taas: "Mun helppoon moitteeseni ette suostu, Ehk' ette ole mitään vikaa nähnyt? No, mitä krenatööri viittasi Hyvälle rivikumppalillensa?
Mitan muutaman älyä lääkitykseks' tyhmän miehen; jok' on turmellut tapansa. Helmen werran häpyäkin kerjäläisen kepin päähän, jok' on tuhlaja tawaran. Pienen palan puhtautta toimituksissa tytöille. Sitte wielä siweyttä naulan, pari naitawille lukuks' lijoille tavoille. Wiisi tuumaa wireyttä joka laiskan lapa-luihin. Syldä seitsemän totuutta joka walheen walajalle.
Päivän Sana
Muut Etsivät