Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Olut kulta, otra kulta, Liha kulta, leipä kulta, Ei ne vielä kullan kullat. Se oli vasta kullan kulta, Jok' oli kulta kumpalini, Armas vaippani alainen, Riski rintataarissani. Vaan nyt kuoli kumpalini, Vaipui vaippani alainen, Riutui rintataarissani.
Suo anteeks, että sua soimasin, Sin' olet tehnyt armeliaan työn. Minulle veitses anna: survon sen, Ja kuvittelen, että on se mauri, Jok' on mua tullut myrkyttämään tänne. Tuoss' sinä saat, ja tuossa Tamora! Haa, sinä konna! Emme ole sentään Niin masenneet, ett' emme kahden tappaa Vois kärpästä, jok' ilmestynyt tänne On sysimustan maurin haahmossa!
Nuo jalot uhrit saavat, Jumal' auta, Komean kunnia-ammunnan ja seuraa Matkalle toiseen maailmahan. Ylös Soturit! Tykkein luo! Nyt kaikki muurit Vihasta leimuellen hehkukoot! Tuo sekö kunnia, se seppel vainen, Jok' antaa sankarille ikimaineen? Miss' on nyt ritaristo Ruotsinmaan? Ja vanha, hurskas kansa, missä vaan? Sanoppa, Ebba Fleming, rasittaako Noin julma teko meidän asiaamme?
Tuon korskan ivan tähden sinut silvon. Ovela houkka, minut valtaan autoit Vain hallitakses minua ja Roomaa. AEMILIUS. Miekkaan, miehet! Parempaa syyt' ei Roomall' ollut koskaan. Ko'onneet ovat gootit sotajoukon Lujia, saaliin-ahneit' urhoja; Jo tänne marssivat, ja heitä johtaa Lucius, vanhan Titus-ukon poika, Jok' uhkaa tehdä kostonretkellään Tuhompaa vielä kuin Coriolanus. SATURNINUS. Kuin?
Hän katsoo silmän valo varjot poistaa On kuin hän katsois Suomen sydämyksiin. Mit' etsii? Ehkä poikaa ohjatonta, Jot' ennen ohjasi kuin ratsuansa? Tai sotavanhust' ehkä voimatonta, Jok' orjan lailla kantaa kahleitansa? Ei oppipoik', ei vanha sotavanki Edessäs seisoo Suomi-nuorukainen, Miestöihin valmis, raitis niinkuin hanki, Vaan sydän lämmin kevät sointuvainen.
Varteen karkasi koht' Agamemnon valtias kiinni, kuin raju leijona irti sen tempasi Ifidamaalta, kaulaan miekall' iski ja jänteet herpasi hältä. Siihen jäi polo mies, unen uupui vaskisen valtaan, kaatui eest' omiensa hän kaukana morsiamestaan, kihloja hälle jok' ei ylen paljoja palkita saanut; näät sata härkää toi, tuhat viel' oli vuohta ja uuhta tuova hän appelahan, luvutonten haltia laumain.
Ja kun Olga neljännen kerran hermokiihkoisessa levottomuudessaan kysyi: "Mik' on tuo ääni tuoll' etäällä sumussa?" antoi lappalainen muuttumattoman vastauksen, min ennenkin: "Se on Apparas, jok' itkee."
Kiitollisuutta uhkuen suutelivat lappalaiset Olgan ja Thorsenin käsiä, nostivat sitten varovasti tuon nukkuvan sairaan vuoteinensa käsillensä ja vaieten vaelsivat tiehensä. "Monsieur Thorsen", sanoi kreivi, "voitteko selittää arvoituksen? Minä sanoin, että viini oli se, jok' antoi tuolle sairaalle unta, lappalaiset sanoivat, että se oli usko.
ROSSE. No, hyvin. MACDUFF. Ja kaikki lapsukaiset? ROSSE. Hyvin hekin. MACDUFF. Tyranni heidän rauhaans' eikö uhkaa? ROSSE. Ei; rauha oli heillä, kun ma läksin. MACDUFF. Sanojas älä säästä. Kuink' on laita? ROSSE. Kun tänne läksin sanaa tuomaan, jota Niin raskas oli kantaa, huhu kulki. Ett' asehiss' on monta kelpo miestä; Jok' ompi sitä luultavampaa, koska Tyrannin joukotkin näin liikkehellä.
Hoi on, hoi on, huolettaa ja hulluksi taian tulla; Kultani on vallattuna, jok' oli ennen mulla. Vesi vuotaa silmistä ja suru syämen kaivaa Voi nyt tätä ikävää ja tätä suurta vaivaal Tämä viikko on pitempi, kun koko mennävuosi, Eikä kestä silmätkään, kun paljo vettä vuosi. Mansikoita mennävuonna kullalleni poimin, Nyt on mulla kokonansa toisenlainen toimi.
Päivän Sana
Muut Etsivät