Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025


CORNWALLIN HERTTUA. Istuimeen tuohon kiinni! Näätkös, konna! GLOSTER. Te hyvät Jumalat! Oi, ilkityötä, Partaani nyhtää noin! REGAN. Noin valkoinenko, Ja viekas noin! GLOSTER. Nuo karvat, halpa vaimo, Joit' ihostani temmot, henkiin nousee Ja päälles kantaa. Isäntänne olen; Noin rosvon käsin kestittäjän kasvoj' Ei pitäis raadella. Mik' aikehenne?

Minulla nyt on asianlaita näin. Kun minä näen jollakin kauniin, pitkän kaulan, täytyy minun paikalla, vasten tahtoani, ajatella: tuotap' on hyvä latvata! Nuo kirotut teloitukset! Niit' ei saa päästään pois. Kun poikia on uimassa, ja minä näen jonkun alastoman selkäpiin, paikalla lentää mieleeni tusinoittain niitä, joit' olen nähnyt vitsoilla suomittavan.

Sinä joit liiaksi eilen, Torger, sanoi Karin, kaataen hänelle kahvia. Niin tein, Kari. Se on pahin, mitä voit tehdä. Muistanet kai mitä isäsi sanoi? Kyllä minä sen muistan, vaan en ollut omassa vallassani. Mitä joutavia, minä kyllä puhun papin kanssa siitä. Ethän vain mene papin puheille? Menen kyllä, nyt hän kerran saapi kuulla totuuden. Oh, Kari!

Loi Hyvyys korkein, joka itsellensä vain kelpaa, hyväks ihmisen, ja hälle tään paikan pantiks ikirauhan antoi. Syyn oman vuoks hän tääll' ei kauan ollut; syyn oman vuoksi itkuun, vaivaan vaihtoi hän leikit liedot, naurun viattoman. Ett'eivät häiriöt, joit' alla vuoren luo huurut veen ja maan, nuo pyrkiväiset takaisin lämpöön voimiensa mukaan,

ENOBARBUS. Läsnäolonne Antonion hurmais aivan, Veis hältä järjen, sydämmen ja ajan, Joit' on nyt tarvis. Löyhyydestä häntä Jo syytetään: käy huhu Roomass', että Photinus, kuohilas, ja hovinaiset Nyt sotaa ohjaavat. CLEOPATRA. Kadotkoon Rooma! Mädätköön kieli, joka meitä parjaa! Sodassa mull' on tehtäväni: minä, Jok' olen vallan pää, myös tahdon miesnä Siell' esiintyä.

Nämä keinot ovat heissä kohottaneet ihtiensä varsin yheksi Opiksi, eli Tietomukseksi; joka kyllä ulkopuolellansa osoittaaksen, osittain ruakoilla ja ouvoilla kuvilla, osittain merkillisillä tapauksilla, joit' ei ykskään ole vielä tutkinut.

Istuit ullakkokamarissa, joit kahvia, poltit pitkää piippua, kukaan ei saanut mennä häiritsemään, aivan niinkuin pappakin, ja pöytä täynnä postilloja... Ei minulla ollut ainoatakaan postillaa, enkä minä pannut paperille kuin pääkohdat... Siksipä siitä siis tulikin fiasko, debyytistäsi. Fiasko? Kadotit konseptisi, hätäännyit, hämmennyit... Mistä te sen tiedätte? Näenhän sen jo silmistäsi.

Kas Aurinkoa, joka otsaas paistaa, kas ruohoa, kas puita, kukkasia, joit' itsestään maa täällä ilmi loitsee! Sikskuin ne silmät kauniit, jotka itkein sun mulle uskoi, tulee iloisina, voit istahtaa, voit käydä kesken kukkain. Nyt sanaa, merkkiä mult' ällös varro; on tahtosi nyt vapaa, suora, terve, ja väärin ois sit' olla seuraamatta; suon sulle itses yli kruunun, mitranKahdeksaskolmatta laulu

Niin, mene vain ja mene varmana, ett' osaat taivuttaa mun puheellasi! teeskentelyn opin, suuri oothan sa mestari, ja minä oppivainen. Niin elon pakko meidät noiksi pukee ja noiksi tekeekin, joit' ylpeästi me halveksia voisimme. Nyt selvä on mulle koko hovijuonen kudos. Antonio pois häätää tahtoo minut, vaan häätäjält' ei näyttää.

Tää oli paikka, johon meidät jätti Geryon; Runoniekka kulkemahan vasenta puolta läks, ma jäljessänsä. Näin oikealla uutta surkeutta ja uudet vaivat, uudet kiusanhenget, joit' oli ensi kuilu tulvillansa.

Päivän Sana

luonteenomaisissa

Muut Etsivät