Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025


En usko, ett' on hongat vuorella, Tuoll' läsnä taivast' onnellisemmat Kuin kukkaset ja lehdot laaksossa Joit' tuskin vuorihongat huomaavat. Näenhän, ett' on laaksoss' alhaisin Tuo tyyni lampi siihen kuitenkin Maa kuvastuu ja taivas parhaimmin. ELIAS L

Mut kyllä saattoi viihtyäkin, «Tädin» kanssa: Hän kaikki tiesi Suomen miehet mainiot, Kuin Nimikirja, muisti niiden kohtalot Ja kertoeli heistä pitkin iltoja Ja taaksepäin ja eteenpäin loi siltoja, Joit' astua sai nuorukaiset aatteissansa. Ens-jouluks hältä «Säkeniä» Oksasen sain, poika Karjalan kaks-murteinen: Niist' innostuin ja Suomen opin kirjakielen.

AARON. Vaikk' en ma uskoisi, enk' uskokaan, Niin, koska tiedän, että olet hurskas Ja omaat mitä tunnoks sanotaan, Ja pappismetkuihin ja -mutkiin luotat, Joit' olen nähnyt sinun noudattavan, Niin vaadin valaa; tiedän, että narrin On jumalana tiukusauvansa, Ja mitä siihen vannoo, sen hän pitää; Siks sitä penään.

Toimikoon väsymättä Mi oikea, tosi, Esikuvana ollen Meill' olentoin noitten, Joit' aavistamme! Vanhain väljät vaattehet, Meitäi koristaako net? Peltomiehelle. Matalalta, sa, vaan vako kultasiemenes peittää, Syvemmältäpä tok kerran sun lepäävät luus'. Kynnä ja kylvä sa! Täss' ityypi elävä taimi, Toivopa luovu ei vielä haudallakaan. Anaakreonin hauta.

Emme nähneet mitään: Petoja oomme; saalihille viekkaat Kuin ketut; ruoalle kuin sudet ahnaat; Pakoista ajaa, siinä miehuutemme: Kuoriksi häkin teemme, vapaasti Kuin häkkilinnut laulain tyrmässämme. BELARIUS. Oi, puheitanne! Jospa lihaan vereen Kaupungin voitonpyynnön tuntisitte Ja hovin tavat, joit' on yhtä työläs Pitää kuin jättää!

Ken nuo haitat kärsis Ja hikois, voihkais elon kuorman alla, Jos pelko, mitä tulee kuolon maassa, Tuoss' salatussa, jost' ei matkamiesi Palaja ykskään, niin ei huumais mieltä, Ett' ennen kärsimme nää tietyt vaivat, Kuin uusiin riennämme, joit' emme tunne?

Te Suvannon kautokengät, Ylpeät, isoiset sulhot, Aina tyynessä asujat, Hyvänpäivän paistattajat, Itsemieluiset, itarat, Aina muita moittivaiset Missä voimanne, väkenne? Missä aimot ansionne? Missä kuntonne, kykynne? Missä uljahat uroonne, Joit' on koiteltu kovalla? Kiihkeästi. Missä? Missä? Missä? ILMARI. Tuki suusi, Turjan eukko! Enkö koitellut kovia, Enkö sampoa

Loi Hyvyys korkein, joka itsellensä vain kelpaa, hyväks ihmisen, ja hälle tään paikan pantiks ikirauhan antoi. Syyn oman vuoks hän tääll' ei kauan ollut; syyn oman vuoksi itkuun, vaivaan vaihtoi hän leikit liedot, naurun viattoman. Ett'eivät häiriöt, joit' alla vuoren luo huurut veen ja maan, nuo pyrkiväiset takaisin lämpöön voimiensa mukaan,

Kuin vihurit, virrat, myrskyt, Joit' ei ihmisvoima johda, Vaan ne meitä viskelevät Oikkujensa olkapäillä, Halujensa hartioilla, Hyvälle, pahalle puolen, Huvitellen, huikennellen, Ilman tuntoa, sydäntä Niin ota elämän huolet. Ole mies ja kärsi kaikki. KULLERVO. En ole tuulten tuiskittava, En venonen virran suussa.

Pois muistokirjastani pyyhin kaikki Katalat, tyhmät lorut, kaikki kaavat, Kaikk' oppilauseet, entisyyden jäljet, Joit' ahkeruus ja nuoruus siihen piirsi, Ja sinun käskys yksinään ma suljen Ajuni kirjaan, hämmästymätönnä Halvempiin aineisin; niin, jumal' auta! Voi sua, viheliäinen nainen! Sua, konna, naurusuu ja häijy konna! Esille kirja!

Päivän Sana

luonteenomaisissa

Muut Etsivät