Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
Nään sinut ennellään, nään taas tutut lempeät kasvot, joit' olen kaivannut kuin kesä lämmintään. Kaikki ma taasen nään: lukemattomat armahat muistot kuin kukat kirren alt' elpyvät taas elohon.
Maa, mantu, joka joit tän veren, kosta! Murhaajan päähän nuoles iske, taivas! Maa, ratkee, niele hänet elävältä, Kuin veren nielit hyvän kuninkaankin, Tuon hornan palkkalaisen teurastaman! GLOSTER. Rakkauden ohjett' ette tunne, rouva: Hyvällä pahaa kosta; sitä siunaa, Ken sua kiroo. ANNA. Konna, sin' et tunne Lakia Jumalan etk' ihmisten; Pahinkin peto tuntee säälimystä.
Kun tuntenut ma olin joitakuita, taas katsoin sekä näin sen miehen varjon, min heikkous vei luopumukseen suureen. Heti ma ymmärsin ja varma olin, tää että oli piiri pelkurien, joit' inhoo Luoja ynnä yönkin vallat. Nuo raukat, jotka eläneet ei koskaan, olivat alasti, ja paljon heitä siell' ampiaiset sekä paarmat pisti.
Tuo, jonka selkä päin on vatsaa hänen, on Aruns Lunin vuoristosta, missä Carraran miesi laaksonpohjaa kyntää. Valkoisten marmorpaatten keskell' asui siell' luolassaan hän, josta nähdä laajan hän meren voi ja taivaan tähtikirjat. Ja tuo, mi nännejänsä, joit' et näe, hajalle päässein hapsin peittää, kääntäin pois meistä kaiken, missä karva kasvaa,
Ja koska Longobardin hammas puri taas Pyhää Kirkkoa, sen siipein alla apuhun, voittoon Kaarle Suuri saapui. Nyt näistä päättää saatat niiden suhteen, joit' yllä syytin, ynnä syntiensä, jotk' ovat turmionne kaiken lähde. Yks yhteismerkin puolueesen sitoo, sen sijaan toinen keltaliljat keksii: on nähdä vaikeaa, ken suurin syypää.
Uskon, ettei todentakaa Tarkoitukses ollut vakaa. En tarttua sinuun voinut Käsin rohkein rakastajan, En tohtinut vertas syttää Tulen kiihkeän valtahan. Olit kalliimpi verrattomasti Kuin juhlien tenhotar vain, Niin kaiketi kalliimpi muita, Joit' yhdytin matkallain. Olit vestaalin kylmänä itse, Ei sanaa, et katsonut päin! Sanat, katseet ja voittoja muita Sait multa, missä sun näin.
Katoliikiläisten tapaan latelivat he sanoja, joit' eivät lainkaan ymmärtäneet. Koko Finmarkeniss' ei löytynyt yht' ainoata pappia, jok' osasi lapinkieltä, ei lappalaisia opettajia, eikä lapinkielisiä kirjoja. Raamattua, virsikirjaa, eik' edes katkismusta, sitä vähemmin koulukirjoja oli olemassa tuon tietoja himoavan lappalaisen luettavaksi.
Patroclus Samassa rypee vuoteessa ja laskee Rivoja sutkiansa pitkin päivää; Eleillä naurettavan kömpelöillä Joit' ilkamus se sanoo matkinnaksi Meit' osoittelee; usein, Agamemnon, Ylevää majesteettiuttas ilkkuu; Kuin näyttelijä-kolho, jonka äly On polvitaipeessa ja jolle hauskaa On kuulla haastelua puisevaa, Jot' askeleet ja sillan palkit pitää, Hän surkeasti liioitellen matkii Sun suuruuttasi; ääni hällä on kuin Halenneen kellon, puhe kangertaa, Niin että jos sen karjuis suustaan Typhon, Se liialta jo tuntuis.
Saartavan pelkäsi myös uromielten iliolaisten, joit' iso, rohkea joukko jo ryntäsi päin ojopeitsin; pois hänet, vaikk' oli sankari suur', ylen aimo ja uljas, luotaan torjui nuo, ja hän väistyi häätyen taapäin. Riehui noin väkitöin urot keskell' ottelon tuiman. Tlepolemos, vesa Herakleen, jalo, korkea koolta, salliman viemänä kohtasi nyt Sarpedonin aimon.
Etkö aina ole halveksinut minua, ja kun olin köyhempi kun sinä, kun jouduin naimisiin sinun kanssasi, niin minun köyhyyttäni halveksien joit sinä kaikki sekä minun että omatkin tavarasi. Se suru, jota sinulla on, lähtee luullakseni vaan siitä, ettei enään ole tavaraa eikä rahaa, millä voisit entistä elämää jatkaa. Eikö totta?
Päivän Sana
Muut Etsivät