Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. toukokuuta 2025
Se on Mannun laulua. Se jatkuu: »Pellot he ovat kylväneet männyiksi tai heinään, niin etteivät pentuni ole saaneet niistä ruokaa; niiden on täytynyt siirtyä tehtaisiin, kaupunkiin. Mutta nyt kostaa Mantu. Nyt tulevat poikani takaisin suurista kaupungeista ja tehtaista, he ovat vielä metsän lapsia, hurjempia kuin verenhajuun päässeet pedot.
Mutta ennen päätä vuoden sai jo Pehrsson virkaloman. Talonpoika kelpo asui Nurmeksessa, Nevalainen. Pelto antoi, karja kasui, hyvin hyötyi mantu mainen; säästi häntä hallan tuho, itse karhut kauas suisti, poika hällä ainut, Juho, vaimoltansa viime muisti.
Mantu ... huutaa kostoa... Näin oli Muttinen miettinyt jo siellä piilossa emännöitsijänsä hameiden alla. Ne mietteet olivat tehneet hänet lohduttomaksi, ja samalla oli hänen sydämessään ja päässänsä ainainen ahdistus ja pelko. Että vietäisiinkö hänet vatsalta halkaistavaksi... Jos näet nuo metsien irtipäästetyt hirviöt voittaisivat.
Maa, mantu, joka joit tän veren, kosta! Murhaajan päähän nuoles iske, taivas! Maa, ratkee, niele hänet elävältä, Kuin veren nielit hyvän kuninkaankin, Tuon hornan palkkalaisen teurastaman! GLOSTER. Rakkauden ohjett' ette tunne, rouva: Hyvällä pahaa kosta; sitä siunaa, Ken sua kiroo. ANNA. Konna, sin' et tunne Lakia Jumalan etk' ihmisten; Pahinkin peto tuntee säälimystä.
He tappavat kaikki, jotka näyttävät heistä vastustajilta ... metsieni hävittäjiltä, Mannun ryöstäjiltä... Puhki vatsat, silmät pois päästä... Mantu, maa-äiti...» Yht'äkkiä viiltää Muttisen päästä niin, että hän välttämättä tahtoisi jotakin. On ikäänkuin häntä janottaisi. Mutta se jano on sielussa.
Päivän Sana
Muut Etsivät