Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025
LAVINIA. Rukoilkaa, herrat, että hän mua kuulee! DEMETRIUS. Hänt', äiti, kuule; hänen kyynelistään Sa riemuitse, mut sydämmesi olkoon Kova kuin sateenpisaroille kivi. LAVINIA. Emoa tiikerinkö pentu neuvoo? Hänt' älä neuvo: hän sun opetti. Imemäsi maito muuttui marmoriksi, Jo nisästä sa julmuutesi joit. CHIRON.
ja viime yönä täys jo kuudan oli; sen varmaan muistat, sill' ei vahingoksi kuu sulle ollut syvyydessä korven.» Noin puhui hän, me astuimme sill'aikaa. Yhdeskolmatta laulu Sillalta sillalle näin haasteloissa, joit' ei mun Näytelmäni laulaa mieli, tulimme kaaren kukkulalle, jääden syvyyttä uutta Malebolgen ynnä tuon turhaa vaikerrusta katsomahan; se mulle synkkää synkemmältä näytti.
Vannoimme Bolingbroken kuninkaaksi, Ja arvoonsa hän jääkäön ainiaaksi. HERTTUATAR. Kah, poikani Aumerle! YORK. Aumerle hän oli, Mut, ystävänä Richardin, ei enää; Nyt hänen nimensä on pelkkä Rutland. Vakuutin parlamentiss' että on hän Uudelle kuninkaalle kuuliainen. HERTTUATAR. Terveeksi! Keitä on ne orvokit. Joit' uuden kevään vehmas helma tuottaa?
Takaisin merten taa nuo roistot pieskää, Survaiskaa pois nuo röyhkät Ranskan moukat, Nälkäiset, henkiheitot kerjäläiset, Jotk' oisivat jo aikaa, rotta-raukat, Ravinnon puuttehesta hirteen menneet, Jos ei tää urotyö ois mieleen tullut. Jos meistä voitto saadaan, mies sen saakoon, Eik' äpärät nuo Bretagnen, joit' ennen Isämme heidän maassa mukkiloivat Ja aikakirjain pilkaks saattoivat.
Toisessa runossaan hän vielä laveammin kiittää samasta asiasta: Lapsikin se lauleleepi, Kun on saanut syöäksensä, Lintu laulaapi lehossa, Kun on ilmakin ihana, Niin minäkin mieto laulan, Lapsi pieni pilpattelen Niiltä herkuilta hyviltä, Kallehilta kakkaroilta, Kuin ma hersuin Helsingissä, Seisoin seurassa hyvässä, Istuin pöy'issä isoissa, Sangen kauneissa saleissa, Jotk' ol' herkuilla hyvillä Kaunistettu kattehilla, Vielä juomilla jaloilla Kaikki täytetyt takanat, Joit' on tuuli tänne tuonut, Mailta vierailta vihuri, Aallot rannallen ajanna, Lainehetkin laitureille.
Taas edessänne löydän kaiken, mitä jo kauan kaipasin ma. Teitä näyttää tekoni, toimintani tyydyttävän, ja näin saan täyden palkan murheistani, joit' antoi monet levottomat päivät tai vartavasten tuhlatut. Meill' on nyt, mitä tahdomme, ei kiistaa enää. LEONORA. Mä myös sua tervehdin, mut vihaisna. Sa tulet juuri, kun on lähtö mulla.
sinussa niin jo moninkerroin loistaa, ett' tuo se portaita sun näitä, alas joit' astuta ei jälleen nousematta. Ken maljastansa suita viinin kieltäis janoosi, enempi ei vapaudessa se ois kuin vesi, jok' ei mereen virtaa. Sa tahdot tietää, ketkä ovat kukat sen seppeleen, mi silmin lempii Naista kaunista, taivaisiin sua kunnostavaa.
Käteni ristin, katsoin tulta, syntyi minussa kuvat ihmisruumihista, joit' olin ennen nähnyt poltettavan. Oppaani hyvät mua kohden kääntyi. »Mun rakas poikani», Vergilius virkkoi, »asua täällä vaiva voi, ei kuolo. Sa muista, muistahan ... ah, enkö turvaan sua vienyt seläss' itse Geryonin! Lähellä Luojaa näin mit' aikaan saankaan?
Oi, ei hän riemua nää haarikoiden, tai idyllein, joit' ympärilleen luo; ei, toista etsii hurmos silmäin noiden, ja huomaa kaihonpiirteet ohimoiden: on pohjoismaista ruusunpuna-murhe tuo. Puut eläintarhan, suojan saakoon kuva suurimman laulajan, min Pohja loi! Ei aikaa, jolloin hän ois unhottuva, ei maata, missä moinen laulu soi!
Kas Aurinkoa, joka otsaas paistaa, kas ruohoa, kas puita, kukkasia, joit' itsestään maa täällä ilmi loitsee! Sikskuin ne silmät kauniit, jotka itkein sun mulle uskoi, tulee iloisina, voit istahtaa, voit käydä kesken kukkain. Nyt sanaa, merkkiä mult' ällös varro; on tahtosi nyt vapaa, suora, terve, ja väärin ois sit' olla seuraamatta; suon sulle itses yli kruunun, mitran.» Kahdeksaskolmatta laulu
Päivän Sana
Muut Etsivät