United States or Greenland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen täplissä on kypsyneen oranssin keltaa ja omenan punaa, se on lakeerattu ja vernissattu tummalla ruokaöljyllä, se on aina virkeä, intohimoinen, nopealiikkeinen, mutta pohjoismaista siinä on sen sitkeys ja kestävyys. Niin korea kuin se onkin, on se ylhäältä katsoen melkein näkymätön, ruskean selän sulautuessa yhteen kosken tumman pohjan kanssa.
Oi, ei hän riemua nää haarikoiden, tai idyllein, joit' ympärilleen luo; ei, toista etsii hurmos silmäin noiden, ja huomaa kaihonpiirteet ohimoiden: on pohjoismaista ruusunpuna-murhe tuo. Puut eläintarhan, suojan saakoon kuva suurimman laulajan, min Pohja loi! Ei aikaa, jolloin hän ois unhottuva, ei maata, missä moinen laulu soi!
Kuusi päivää sai hän siellä kärsiä näljän tuskia, kunnes vartiat hänet viimein kuristivat kuoliaaksi. Sota kimbriläisiä ja teutonilaisia vastaan. Valtakunnan pohjoisrajaa uhkasi hirvittävä myrsky. Kaksi pohjoismaista kansaa, kimbriläiset ja teutonilaiset, oli lähtenyt liikkeelle asuinpaikoiltaan, joiden sanotaan olleen Itämeren rannoilla, ja he siirtyivät yhä edemmäksi etelää kohti.
Mitä ne olivat sen hirvittävän vallankumouksen, sen luonnonmullerruksen rinnalla, joka tapahtui joka hetki, halki maailman, heidän ympärillään? Sillä se kävi, se oli käyvä halki maailman, naisliike nimittäin! Pohjoismaista se oli alkanut. Ja nyt se myllersi jo puolta Europaa. Naisliike on vain osa ihmiskunnan yleisestä vapausliikkeestä, huomautti Johannes.
Aina on minusta näyttänyt niinkuin Istvanissa olisi hyvä määrä pohjoismaista hitautta ja suomalaista sitkeyttä, ja kummallisen helposti hän oppi suomenkielen, ikäänkuin se hänessä olisi ollut eloon herännyt lapsuudenmuisto.
Jotain kuitenkin puuttuu pohjoismaista, ollakseen toisten maakuntain vertainen; ne ovat tiet, kulkuneuvot.
Johannes seisoi vaimoineen jonkun verran syrjässä hymyillen tuolle etelämaiselle temppeli-idyllille, joka varmaan olisi ollut omiaan monta pohjoismaista uskonkäsitettä mullistamaan. Mutta he olivat ehtineet täällä jo hyvin tottua siihen. Olivathan juuri tällä jouluviikolla kirkot yleensä muuttuneet roomalaisen kansan-elämän keskipisteiksi.
LIISA. Niin, teidän Matkakertomuksenne Pohjoismaista. Te ette voi käsittää minkä nautinnon tämä kirja on minulle saattanut. Tosiaan viimeinen teokseni! Kunhan ette vaan turmelisi sillä kauniita silmiänne. Kauniit silmät, kas se kelpaa! LIISA. Ne eivät saata katsella mitään jalompaa. VOITTO. (Sivulle). Hänellä ovat tosiaan kauniit silmät! (
Nyt pitää vaan kuulustella Liisaa. Olisinpa aika pahassa pulassa, jos hän puolestaan nyt panisi vastaan. SANNA. Mutia mitä minä näen tuossa! kirja kädessä. Tuota vielä puuttui! Tarttuuko tuo rutto vielä häneenkin. Liisa! mitä tämä on? Mitä sinä lueskelet? LIISA. Tätikulta, tämä on oiva kirja. Se on Voiton uusin teos, hänen matkakertomuksensa Pohjoismaista. Voi kuinka nerollista!