Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 26. kesäkuuta 2025


Kun tuntenut ma olin joitakuita, taas katsoin sekä näin sen miehen varjon, min heikkous vei luopumukseen suureen. Heti ma ymmärsin ja varma olin, tää että oli piiri pelkurien, joit' inhoo Luoja ynnä yönkin vallat. Nuo raukat, jotka eläneet ei koskaan, olivat alasti, ja paljon heitä siell' ampiaiset sekä paarmat pisti.

Vannokoot papit, pelkurit ja konnat, Märänneet vanhukset ja kehnot sielut, Joit' onnistuttaa herjaus; vannokohot Olennot epäiltävät kurjiin syihin.

Nyt Kristikunta iloitkaan, Ja riemuin rientäkäämme Kaikk' yhdessä nyt laulamaan Ylistäin ystäväämme, Jaloja ihme-töitähän, Joit' eestämme on tehnyt hän; Ne kalliisti hän osti. Ma vallass' olin perkelen, Ja päälläin kuolon taakka; Yöt, päivät tuskiss syntien, Mun syntymästäin saakka, Ja yhä vaivuin syvempään, Ei hyvää minuss' yhtäkään, Mun riivannut on synti.

Salaista tietä tuota Mestarini ja minä läksimme taas nousemahan maailmaan valoisaan, hän eellä, minä jälessä, uupumatta, lepäämättä, sikskunnes aukosta näin pyöreästä ne kauniit kappaleet, joit' Taivas kantaa; tulimme tuosta, jälleen näimme tähdet. 1. laulu Psalmistan mukaan ihmiselämä kestää 70 vuotta. »Elomme vaelluksen keskitiessä» merkitsee tällöin 35 vuoden ikää.

Ah, kunp' oisitte te yksi lisää niihin, joit' tyydyttää vain nimi ihmisen! RISTIRITARI. Jumalan nimeen, Nathan, niitä olen! Niit' olen! Kätenne! häpeilen, ett' erehdyin teistä hetkeksikään. NATHAN. siit' oon ylpeä. Vain yleisestä erehtyy harvoin. RISTIRITARI. Harvinaisen taas vain vaivoin unhoittaa. Niin, ystävät on meidän, Nathan, oltava. NATHAN. Jo oomme.

Mun uskollinen sydämeni tuntee, Ett' tyynni lausunut mun lempen' on hän; Mut jäljess' on hän sentään: minä vannon Vihollisikseni muut ilot kaikki, Joit' aistimiston laaja piiri tarjoo, Ja kalliin kuninkaani lempi ainoo Autuuten' on. Kuink' on Cordelia köyhä! Ei niinkään sentään: lempeni, sen tiedän, On rikkahampi kuin mun kieleni.

Ja halki noiden valomerten paistoi olento valoisa ja häikäisevä, niin ettei sietää sitä voinut silmä. Beatrice, ah, sa opas armas, kallis!... Hän virkkoi: »Voima, joka voittaa sinut, niin suur' on ettei sitä suista mikään. Tass' on se viisaus, täss' on se mahti, mi ladut laittoi väliin maan ja Taivaan, joit' ennen toivottiin niin kauan turhaan

Ja halki noiden valomerten paistoi olento valoisa ja häikäisevä, niin ettei sietää sitä voinut silmä. Beatrice, ah, sa opas armas, kallis!... Hän virkkoi: »Voima, joka voittaa sinut, niin suur' on ettei sitä suista mikään. Tass' on se viisaus, täss' on se mahti, mi ladut laittoi väliin maan ja Taivaan, joit' ennen toivottiin niin kauan turhaan

Tulen liekki Päin häntä kääntyy, silmälautain alta Tähystäin valoja, joit' uudinpari Nyt peittää sinivalkoinen ja reunass' Ihana taivaan väri. Mutta toimeen! Huonetta tarkkaan, kaikki panen kirjaan: Nuo taulut tuossa, tuossa ikkuna, Tuo vuoteen koristus, tapetit, kuvat, Kas noin, kas noin, ja kuvausten aine. Ah!

Niinpä me surman suust' uros temmatkaamme nyt itse, ettei suuttuva ois Kronossyntykin, jos hänet surmaan syöksis Akhilleus; eip' ole surma se salliman suoma, jott' ei Dardanon jäis suku tainta ja muistoa vaille. Zeulle ol' armain Dardanos näät yli poikien muitten, kuolollisten tyttäret joit' ovat saanehet hälle.

Päivän Sana

luonteenomaisissa

Muut Etsivät