United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen kylmä silmä veren jähmettää; Kivettää ihmisen se miltei vois. Meduusan tunnethan? No riennä pois! FAUST. Ah totta! Nuo on silmät jotka Tuoni varjos, Joit' ei oo hellä käsi sulkenut! Tuo rinta on, jon Gretchen mulle tarjos, Ja tuossa helmass' oon ma uinaillut. MEFISTOFELES. Pyh! pelkkä taika vaan, mi lumoo silmät sulta! Jokaisen mielest' tuo on oma kulta. FAUST. Mi tuska, ah! ja mikä riemu!
Sillä täällä ovat maan nisät; nämät vuoret, näet, jotka viiniä tuottavat." "Ja kuitenkin olen minä jo elämässäni nauttinut tulistuttavampaa juomaa." "Tulistuttavampaa juomaa? kenenkä pöydässä sitä joit?" "Eufratin virrasta." "Mitä juttelet?" "Se oli Ktesifonin tappelun jälkeen. Koko päivän olimme taistelleet. Käteni olivat verissä ja kasvoni hiessä.
Mutta kun varrelleen oli vyöttänyt kaikk' asevarjeet, päin uros astui valtainen, kuin ankara Ares syöksyvi miesten melskeeseen, joit' on Kronossynty mieliä-raatelevin vihan vimmoin kiihtänyt taistoon: noin kävi Aias päin, uros valtava, turva akhaijein, kasvoillaan hymy tuima, ja tannert' askelin pitkin astuivat jalat alla, ja vaappui varteva peitsi.
Sudet viimein suostuit meihin, Pyysit päällemme poloisten, Monta pientä pehmokaista, Vaivaista vaeltavaista Söivät lasta laitumella, Täytit täytten miesten päälle. Viisi muuta vitsausta, Joit' en saattane sanoa, Oli meillä orpanoilla Kovan Herran koston alla. Auta ainoinen Jumala, Päästä päivistä pahoista! H
Hän, kaiken alkuliike, kunniallaan maailmat täyttää, sitä sädehtien eriävästi eri osain mukaan. Taivaassa, jolle valo suurin virtaa, oon ollut, nähnyt seikat, joit' ei kenkään voi kertoa, ken sieltä astuu alas. Näät lähestyissä toivojensa määrää niin sielu siihen syventyy, ett' taida palata muistomme ei taapäin enää.
Seitsemän pitkää vuotta ilman leivänpalasta, ilman tulta talvella, ilman lämpöistä vuodetta, ilman kunnollista pukua, paljain jaloin paksussa lumessa olet saanut olla, sinä herttuan tytär, joka söit hopealautasilta, joit kultahaarikasta, käytit purppuravaatteita ja talvis-aikaan kalliita turkkeja! Liian kauheata on elämäsi ollut!
Itse lähtenen runoille, Laikahtanen laulamahan, Aukasen sanaisen arkun, Virsilippahan viritän, Poikkipuolin polvilleni; Enkä viitsi viisastella, Sanon tarkkoja tosia, Joit' ei laula kaikki lapset, Ymmärrä yhet urohot, Eikä pojat puolinkana, Sinä ilmoissa ikänä, Kuuna kullan valkiana.
niin teki Kerberus nyt leuoin levein, tuo hirviö, min haukku huumaa vainaat, niin että kuuroutta toivoo kukin. Kuljimme yli kuolleiden, joit' iskee ikuinen sade, polkein päälle heidän tomunsa ihmishahmoisen, mut turhan. Viruivat maassa kaikki, paitsi yksi, mi heti nousi istumaan, kun meidät hän edessänsä näki saapuviksi.
Tämä vallankumouksellinen, epäsointuisa kolmen kansallisuuden sekoitus, mit' yhä enemmän teroittivat nuo erilaatuiset vihmapisareet, joit' yhteiselämä muiden ulkomaalaisten kanssa siihen tihmoeli, loivat tässä perikuvan, jommoist' ei missäkään muualla maapallolla löydy.
Mut kaikki kauniit aatteet, joit' täällä aatellaan, ne silloin täyttyy töiksi ja peittävät maan. Siis ihanteita, ihminen, kerää! Vaiko valhetta lie? TAIDENIEKAN Y