Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Minä tekeysin tyhmäksi, enkä ollut hänen tarkoitustansa ymmärtävinäni ja rupesin vähän vinhemmin astumaan; mutta minun tyhmyyteni vain valoi rasvaa tulelle, ja kun hän huomasi rukouksensa ja lempeytensä turhaksi Hän ankaraan vimmahan nyt oli joutunut; käsiänsä väänsi, Hän kiljui ja karjui ja huus', hänen hapsensa hurjasti liehui;
Huus yli kaiken kaupungin polo, itkevä impi: "Tullos, kansa jo kaikk', urot, naiset, Hektorin näätte, riemuna teille jok' ain' eloss' ennen sankaritöiltään saapui. Hänp' ilo näät oli kaupungin sekä kansan." Virkki, ja kaikk' ulos karkasivat, mit' ol' Ilionissa miestä ja naistakin. Sill' ylen hillitön heill' oli murhe. Ulkona kohtasivat liki porttia Hektorin tuojan.
Virkkoi noin; kovin riemastuin sanat kuuli ne Hektor, riensi jo taantelemaan eturintaa iliolaisten, keskeä poikittain piti peistä, ja kaikki he talttui. Siinäpä urhoa tähtäsivät hiuskaunot akhaijit, nuolia tuiskusi päin, kivenheittoja sinkosi kilvan. Vaan väkevästi jo huus Agamemnon, johtaja miesten: "
RITARI. Oi, kerran pari raskaast' isän nimen Hän huokas niin kuin painaisi se rintaa; Huus: "Siskot! Siskot! Naisen tahrat! Siskot: Kent! Isä! Siskot! Mitä? Myrskyss'! Yössä!
Mutta kun neljännesti hän päin jumalaimona syöksyi, peljästyttäen huus sanat siivekkäät jo Apollo: "Erkene, korskea Patroklos! Eip' alle sun peitses Ilion sortuva lie, koti urhojen, kohtalon suomin, eikä Akhilleunkaan, sua vaikk' urohompi on paljon." Noin hän huusi, ja Patroklos heti karkkosi kauas, kammostuin vihamieltä Apollon noutavanuolen.
Valoon, valoon kansa pyrki, valoa huus' Luojaltaan, Valon tähden uljaast' uhras sydänverens vuotamaan Kuuli Luoja rukoukset, avun antoi armokas: Jalost' täytti Luojan tahdon kuulu, jalo ruhtinas. *Ensimäinen Aleksander*! kuolla ei voi muistos sun; Kansain joukkoon nostit kansan murtunehen, poljetun.
Virkki, ja suosiotaan huus innoin kaikki akhaijit nuo sanat kuullessaan hepokuulun Tydeun poian. 51 Tuosta jo Nestor nous, hepourho, ja noin sanan lausui: "Tydeun poika, sa kamppailuss' olet sankari uljain, neuvoja miettimähän olet myös ikäpolveas oivin; eipä akhaijeist' ainoakaan sanas moittija lie, ei vastaankiistäjä; vaan pääseikkapa jäi sanomatta.
Nyt vasta alkoi sielussani myrsky! Tuo runon kuulu yrmy lautturi Mua tuonen mustan virran yli saattoi Ikuiseen pimeyden valtakuntaan. Tulokkaan sielun siellä ensin kohtas Suur' appeni, tuo kuulu Warwick, joka Huus ääneen: "Millä pattovalan kostaa Pimeyden valta Clarence petturille?" Katosi näin.
Tiedäs kummaa, niin, perin kummaa vaan älä naura tiedäs, vaikk' olen laps, on mulla jo tarjona sulho.» »Sulhoko!» kaunis Johanna nyt säikkyen huus, kädet läskein rennolleen, »nimismies tuo pöyhkä on kosjonut varmaan! Kelpaishan iäkkäällen huonompikin, mukavampi lämmittämään hänen kylmää rintaans yöt sekä päivät, varjossa kuihtuen vanhuuden.
Mutta kun rientäissään liki tullut toist' oli toinen, ensiks aimo jo huus uros askelnopsa Akhilleus: "Miks, Aineias, joukostas sinä näin tulit kauas? Onko sun mielesi mittelöhön mun kanssani, toivoin saavasi Ilionin hepourhoja hallita, kantaa valtikkaa Priamon? Vaan jos minut surmaisitkin, ei toki valtikkaa Priamos suo sulle. On hällä poikia itselläänkin, on pontt', äly ei ole poissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät