United States or Bolivia ? Vote for the TOP Country of the Week !
kuun uuden kajastaissa taivahalta, ja niin he tiukkaan meitä tähtäsivät kuin sihtaa räätäl'-ukko neulan silmään. Noin tyysti tunnusteltuaan mun tunsi yks heistä, tarttui mua takinhihaan ja huus: »Mi ihme!» Minä samaan aikaan kuin kätensä hän mua kohden suuntas, kasvoihin palaneisiin kiinsin katseen, siks kunnes piirteet tulen turmelemat, mua estäneet ei häntä tuntemasta.
Ja eräs heistä kuni viesti Taivaan »Veni, sponsa, de Libano» nyt laulain huus kolmasti ja samoin muutkin kaikki. Kuin autuaat nuo viime tuomiolla nopeesti nousee kukin haudastansa keveinä kirkkaudessa hahmon uuden, pyhistä nosti vankkureista Taivaan tuon vanhan ääni sata varmaan elon ijäisen airutta ja Enkeliä.
Ja seuran nuorin, vasta tohtoroinut, ei intomieltään pidättää hän voinut, vaan puheita hän piti viisi, kuus ja isänmaasta pauhasi ja huus ja siitä kuinka konttinentti vähän on heitä tunnustanut päivään tähän ja kuinka kadehtia sitä seuraa, jok' kunnioitti »Suomen Jalopeuraa», vois Ranska, Saksa... Mutta syrjähän vei Hannu vanhan lapsuusystävän ja alkoi tiedustella viime säitä ja muuta joutavata.
Vihdoin Aatu kavaluuden keksi; Silmin säkenöivin pimeässä, Vaahto suussa, huus' hän: "Jumal' auta! Roistoja jos joitakin oon nähnyt, Rosvoin veljiänsä ryöstävän ja Petoin lapsensydämmiä syövän; Mutta Anton työt' ei kukaan tehnyt." Lausui näin, ja viejän sydämmehen Sinkoi surman veitsi lausujalta. Joulu-ilta.
Mutt' ei väistynyt Idomeneus kuin hempeä piltti, vaan jäi paikoilleen kuin metsän karju, mi vartoo miesten pauhuisaa ajoparvea kalliotiellä, kaukana mailt' asutuilta, ja pystyss' on joka harjas, tuiskivat silmät tulta, ja iskimiään terotellen irjuu suu, himo sillä on koirien, miehien kimppuun: vankkana vartosi noin nyt Idomeneus sotikuulu ryntäyst' Aineiaan; toki luo huus ystäviänsä, siinä kun Askalafon, Afareun näki, Deipyronkin, Merioneen sekä Antilokhon, väen päälliköt aimot; noillepa noin sanat siivekkäät hän kutsuen huusi: "Tulkaa, ystävät, sill' olen yksin täällä, ja kauhuin nopsan Aineiaan näen karkaavan mua vastaan; tuima hän taistoon on, ylen ankara urhojen surma, kukkein hällä on näät ikä, voimakin kukkurapäisin.
Näillepä Hektor huus isoll' äänell' intoa nostain: "Troian, myös Lykian väki, Dardanian tanapeitset! Olkaa miehiä, taistelkaa nyt sankaritarmoin; voittoa, mainett' ennustaa Zeus mulle jo suurta suosiomiellä, sen huomaan, vaan valitusta akhaijein. Houkkiot nuo, väkityön mokomankin laativat, muurin kehnon, joutavan tuon! Ei ryntäystämme se estä; vaan yli kaivannon hepojemme on laukata helppo.
Oli Virran tappelu parhaillaan, hänen tuo oli viimeinen, ja kaikki nyt riippui hetkestä vaan, Fahlander, Malm ja Duncker, ne ryntäsi rannallen. Ei ollut heitä kuin sataa kuus, tuhat miestäpä Tutshkov toi; mut näin tuo uljas Fahlander huus: "Nyt mennähän kolmin joukoin, kuka ensin ehtiä voi?" Fahlanderin lauseen kuuli Zidén, pian kyllä sen nähdä saa.
Ja kaarteen suuren vielä tehtyämme, tulimme paikkaan, missä soutumiesi tuo kovaa huus: »On tässä portti, nouskaa!» Sen päällä näin kai enemmän kuin tuhat taivaasta pudonnutta, jotka uhmin kysyivät: »Kuka on tuo valekuollut, mi tulee vainajien valtakuntaan?» Mut merkin antoi viisas Mestarini, ett' tahtoi salaa heitä haastatella.
Huus Libicocco: »Liiaks saamme uottaa!» Ja iski kurjan käsivarteen keksin reväisten pois sen kyynärpäätä myöten. Myös Draghignazzo tahtoi reittä hältä kokea kynsin, tuosta päällysmiesi käännähti ympär' äkein silmäkulmin.
Aiast', urhoa kuulua, päin nyt karkasi Hektor. Laivast' ottelo heill' oli tuima, mut ei sitä syttää Hektor, Aiast' ei alas voinut syöstä, mut ei myös Aias häätää hänt', ikivaltain intohon saamaa. Vaan liki purtta kun toi Klytios-uron poika Kaletor tulta jo, peitsellään hänt' Aias rintahan iski; kaatui ryskähtäin uros, hellittäin kekäleensä. Hektor silmäins' eessä kun noin näki orpanan oivan hiekkaan herpoavan liki laivan runkoa tummaa, miehiä Troian huus, Lykiankin kaikuvin äänin: "Troian, myös Lykian väki, Dardanian tanapeitset!