Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Huus pikku-sisko väliin: "Siro pentuni, kiltti niin, On suureks ja hulluks tullut, Ja Reiniin heitettiin." Tuo pieni on ilmetty kulta, Jos lainkin naurahtaa; Sama silmien isku on hällä, Mi mun niin kurjaksi saa. Kalarannalla istuimme siinä Ja merta katseltiin; Nuo iltausvat nousi Ja täyttyi avariin.
Oli sattunut näin, kävi kansassa kuiske: Pegasos tuli tiellä kuin tuulen tuiske, sen pilvissä hulmusi harja, tulta sen turpa tuiski, löi kavion kulta; toki peljästynyt ei Bellerophon, vaan huus: »Kuka kuuluisa herras on? Ja mistä on matka ja minne vie? Sun ostan, jos liika ei hintas lie.» Hepo hirnahti: »Kuultu ei kummempaa! Olen sen, joka voi mua ratsastaa.
ei myös, kun vahan sulaessa raukka Ikarus tunsi siipein irtautuvan ja isä hälle huus: On turma eessä! kuin pelkoni nyt nähdessäin, ett' tyhjyys mua kaikkialta ympäröi ja kaikki silmistä häipyi, paitsi selkä pedon. Hitaasti laskeuu se, uiden vitkaan ja loivin kaartein; huomaa tuost' en mitään, vain että alhaalta mua vastaan tuulee.
Seisoi tornissaan pyhäss' itsekin valtias vanha, keksi Akhilleun hirmuisen, näki, kuink' uron tieltä karkkosi hämmentyin väki Troian, ei yritellyt torjua; vaikertain alas tornist' asteli vanhus, portinvartia-urhoilleen näin huus valioille: "Portti nyt auki te temmatkaa väen väistyvän tulla 531 muurien turvaan, sill' ihan kinterehillä Akhilleus vainoten kiiruhtaa; nyt lie tuho läsnä, ma luulen!
Murtelen, myllerrän rivit eestäni, eik' ilo liene joutua yhdenkään liki peistäni iliolaisen." Noin hän kiihtäen huus. Väkeänsäpä loistava Hektor kiihteli raikuvin äänin, Akhilleun aikoen kimppuun: "Ei, urot Ilionin, tule peljätä Peleun poikaa! Suusota multakin syntyä vois jumaloitakin vastaan, keihäskiistapa ei, väkevämmät on näät ikivallat.
Ei Ahto aalloissansa enää mulle soita, Ei ihmekannel soi, Niityillä mailla keijokaisten karkeloita En enää nähdä voi. Tok' olin rikkain luotas, mökki, lähtiessä, Niin rikas toiveissain, Kun tunteet, syntyneet sun pyhäss' siimeksessä Kult'-aikaa lupas vain. Mua seuras kaunokevääs muisto niinkuin taika Ja seutus rauhaisuus Ja hyvät henkes, joita lapsuuteni aika Valveille mulle huus'.
Siihen hänt' uros iski ja auki jo viils ihon sorjan, pois veti keihään taas. Mut vaskenvälkkyvä Ares huus, kuin yhdeksän, jopa kymmenen ois tuhatkuntaa urhoa karjaissut, kun vimmoin iskevät yhteen. Kauhupa kaikkia kouri, akhaijeja, miehiä Troian, puistattain, niin huusi nyt Ares taistelonahne.
Tuost' etumaisien laivain taa pakon alla jo painui aimot akhaijit, vaan taas sankkana luo majasarjain jäi väki, leiriin ei hajoellut, jäi pelon valtaan kuin häpeänkin, huus yhä yllyttäin kukin toistaan.
He kaikki huus: »Filip Argentin kimppuun!» Firenzeläinen vihan henki tuopa nyt omin hampain itsehensä kääntyi. Jätimme hänet, enempää en kerro. Mut korvaani nyt hätähuuto kohtas, ett' eespäin käänsin katseen vaanivaisen. Mun hyvä Mestarini lausui: »Poika, nyt lähestymme Diten kaupunkia, sen kansaa lukuisaa, syyn painamata.»
Keväällä laulelin, Kun lauloi linnutkin: Nyt hoitaa pääsky pieniään, Niin, kenties, peippo, kerttunen, Töin tuskin kuulet leivosen, Ja rastas sata säveltään Jo vaihtoi tiukkuvirtehen; Huus käki ammoin: "hoiloilo", Ja päätti laulun jo.
Päivän Sana
Muut Etsivät