United States or Costa Rica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutt' ei väistynyt Idomeneus kuin hempeä piltti, vaan jäi paikoilleen kuin metsän karju, mi vartoo miesten pauhuisaa ajoparvea kalliotiellä, kaukana mailt' asutuilta, ja pystyss' on joka harjas, tuiskivat silmät tulta, ja iskimiään terotellen irjuu suu, himo sillä on koirien, miehien kimppuun: vankkana vartosi noin nyt Idomeneus sotikuulu ryntäyst' Aineiaan; toki luo huus ystäviänsä, siinä kun Askalafon, Afareun näki, Deipyronkin, Merioneen sekä Antilokhon, väen päälliköt aimot; noillepa noin sanat siivekkäät hän kutsuen huusi: "Tulkaa, ystävät, sill' olen yksin täällä, ja kauhuin nopsan Aineiaan näen karkaavan mua vastaan; tuima hän taistoon on, ylen ankara urhojen surma, kukkein hällä on näät ikä, voimakin kukkurapäisin.
Vaan jopa vastaan riensi Akhilleus; kuin jalopeura raatelias, jota surmaamaan kyläkuntien miehet taajana parvena käy; ei piittaa heistä se ensin, astuu tietään vain, mut kons' uron urhean, nuoren keihäs kohti jo käy, sepä kyyristyy, kita aukee hampain vaahtoavin, sydän rinnass' ähkyvi uljas; kylkiä, lanteitaan kovin hännällään peto pieksee, vimmaans' itse se yllyttää, jopa hurjana viimein viskautuu ajoparvea päin säkenöitsevin silmin, miehen kaataakseen tai heittääkseen oman hengen: noinpa Akhilleun nyt sydän vaati ja miehevä mieli taistoon Aineiaan kera käymään rohkearinnan.