Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Siitä nyt muistuta, istuos luo, käsin polvia kiedo, ehkäpä auttava oisi hän urhoja Troian, akhaijit sortava laivoilleen meren ääreen, lyöminä miekan, kaikill' ett' yliherrastaan ilo oikea oisi, kansain pää tuta sais Agamemnon, Atreun poika, työnsä, akhaijein parhaan kun pani arvoa vaille."
Virkki, ja suosiotaan muut huusivat kaikki, ja tamman kaiketi hälle hän antanut ois, kuten huusi akhaijit, ellei Antilokhos ois noussut, Nestorin poika, puoltaen oikeuttaan puhumaan näin eessä Akhilleun: "Kuohuksiin kovin mieleni saat, jos täytät, Akhilleus, tuon sanas; aiothan pois palkinnon minult' ottaa, harkiten vain, ett' on hevot, vaunut vaurion saaneet, vaan ylen aimo hän itse.
Noin hän virkki, ja riemusivat kaikk' iliolaiset houkkiot, joilt' älyn pois oli ottanut Pallas Athene. Hektorin turmiokasta he tuumaa puolsivat kaikki, kenkään Pulydamaan ei neuvoa uskonut oivaa. Nauttivat atrian sitten. Vaan yön kaiken akhaijit surmaa Patroklon suri vaikertain, valitellen.
Urhoutt' uhkuen taas kävi ääneti kohti akhaijit, aikoen mielessään kukin toistaan suojata tarmoin. Vuorten huippuja kuin sumu, kaakon kantama, kietoo, paimenen vastus, vaan paremp' yötäkin vaania varkaan, kun kivenheittoa kauemmas siin' ei näe silmä: sankkana tuprusi noin pölypyörteet jalkojen alta, joutuen joukot riens yli kentän vauhtia tuimaa.
Järkkymätönnä he jäi, kuin pilvet jää tyvenellä, joilla on vyöttänyt Zeus laet vuorten korkeaharjain, paikoilleen, kunis pohjoinen ei valtava valveu tai rajutuulet muut, jotk' äkkiä viuhuvin puuskin pilvet siimehiset pois siirtävät sinne ja tänne: vartoi iliolaisia noin pelotonna akhaijit.
Kasvuss' aamu ja auringon pyhän kons' oli kaari, tuiskusi vastakkain tasatarkkaan tappavat keihäät; vaan kun ol' aika jo lounastaan puunkaatajan laittaa vuoren pengermällä, kun hervonneet kädet hält' on 87 puut isot iskeissään, työ työlästyttänyt mielen, myös sydämensä jo vallannut himo atrian armaan, silloin huutaen toisilleen urovoimin akhaijit tieltään rikkoivat sotarinnan.
Eip' ihan kohta nyt kai sisu ynseä yllytä kimppuun valtiahitten soimailuin häpeällisin käymään." Noin väki virkkoi. Vaan tuho linnojen nousi Odysseus kantaen valtikkaa; kera päilyväsilmä Athene hahmoss' airuen ilmestyi, väen hiljetä käski, kauimmatkin kanss' etumaisien että akhaijit vois sanat sankarin kuulla ja neuvoa harkita saattais.
Puhumaanpa nyt astui Nestor, hietavan tuo Pylos-maan sukuvaltias suuri; näin hyväneuvoisesti hän haastoi heille ja lausui: "Ystävät, ylhät akhaijein päät sekä päälliköt aimot, jos kuka muista akhaijeist' ois unen kertonut moisen, luulla sen vois lumeheksi ja kaikin päin sitä karttaa; vaan nyt sen näki mies ylin, suurin akhaijien kesken, saatava meidän akhaijit siis tamineihin on taiston."
Hällepä vastasi näin taas tuulena-kiitävä Iris: "Tietty on meillekin tuo, ett' uljas on sult' asu poissa. Vaan tule kaivannolle sa tuoltasi! Kun sinä näyttäyt, ehkäpä peljästyin väki Troian taistelon heittää, saavat hiukan hengähtää sotimielet akhaijit ahdistuksestaan; lepo pienikin ois lepo sentään."
Eivät jaksanehet Lykian näet aimot akhaijein muuria murtaa, laivain luo ei raivata tietä, eivät akhaijit peitsekkäät Lykian väen voimaa torjua muurin luota, jo sen liki päästyä kerran, vaan kuten naapuri käy rajakiistaa naapurin kanssa, mittaustankoineen jaoss' yhteisvainion teiskuu, riitana kaistale kaita, jok' ois tasan pantava tarkoin: niin välill' esti nyt vain etusuojus; senp' yli ruhjoi sankarit toisiltaan häränvuotaiset, kehäsorjat taistelokilvet, myös käsitaljat leiskuvat puhkoi.
Päivän Sana
Muut Etsivät