Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Olen saanut juoman hän vakuutti sen tehoovan. Hetken perästä hän ei enää huomaakaan kilpailijaani ja vain minua, minua vain Glaukus lempii!» »Glaukus!» Nydia huudahti. »Ah! Tyttö, sanoin sinulle ensin, etten atenalaista rakastanut; mutta huomaan nyt voivani uskoa sinulle kaiken rakastan näet tuota kaunista kreikkalaista.» Mikä uusi tunnetulva nyt täyttikään Nydian!
JUHANI. Sammale on tarttunut kultaiselle kiireellesi, kunnioitettava äitimme Jukola. TIMO. Terve, Jukola, joka nyt istut, kököität edessäni tuossa, kauniina kuin Jerusalmi ennen. JUHANI. Oletko sinä Jukola? Sinä? Ah! enhän voikkaan estää kyynelkarpaletta karhealta naamaltani, koska sydämeni kiehuu ja kuohuu. Voi! kaikkialta, mihin silmäni isken, annetaan pojalle takaisin hellän ystävän katse.
Yön tuuli tuima viilentäy, sua sisään pyydän käymään, syliini lämmittäymään.» »Laps, laulaa anna tuulien, suo ulvoa sa niiden! Soi kannus, korskuu hevonen kuin ois se orhi Hiiden! En jäädä tohdi! Nopeaan mun taaksein nouse satulaan, on peninkulmaa sata häävuoteeseemme rata.» »Ah, sadan peninkulmanko häämatka meill' on, luulet? Löi yksitoista kello jo, min soinnun vielä kuulet.» »Kuu paistaa!
Sano, ja poista se pimeys, sinä taivaan kiiltävä haamu tämän kuutamon kelmeessä päiväs! MARGARETA. Ah! niin heljänä ennen kiilsi myös Anian lempivän silmäni edessä. Mutta voi tuota kehnoa sumua hänen otsallansa nyt! ANIAN. Näkösi harhailee! MARGARETA. Jos niin olis! Oi, lemminhän sinua; mutta äkistihän taasen kauhistuen ammahtaa sinusta sydämmeni pois.
Ja halki noiden valomerten paistoi olento valoisa ja häikäisevä, niin ettei sietää sitä voinut silmä. Beatrice, ah, sa opas armas, kallis!... Hän virkkoi: »Voima, joka voittaa sinut, niin suur' on ettei sitä suista mikään. Tass' on se viisaus, täss' on se mahti, mi ladut laittoi väliin maan ja Taivaan, joit' ennen toivottiin niin kauan turhaan.»
KARIN. Ah! miksi tuijotamme kohden toinentoistamme näin? Anian, sinä elät, mutta miksi katsahdat niin synkeästi? Voi! CONON. Hän katsahtaa kuin karkuri. Kerro mies. MARGARETA. Isäni, nyt olkaat luja kuullessanne pahinta, koska ensimmäinen murheemme, niin korkea, nyt muuttuu ikuiseksi häpeäksi. CONON. Hän kertokoon. ANIAN. Mitä pitää minun kertoman? CONON. Kenen luvalla olet tässä?
Ah, sulompi kuolla on loistohon lempes Kuin haipua edessä katsees hyyn, Mut sulointa ompi huumassa hempes Sun sielusi raueta säteilyyn. Laulun viimeisten sanojen häipyessä meren aaltoihin Ione kohotti silmänsä ne kohtasivat hänen rakastettunsa katseen.
Ja minä, laulut lehtoin toisten taitain, tuon tunnen niinkuin oma kutsuis maa, soi helke hillebardein, rautapaitain, ritarit rientää, liput leimuaa, ne yli ryntää elon, kuolon aitain, ne pois kuin rautamyrsky ratsastaa, ne nousee, mennen merta, maata pitkin, Tavastit, Kurjet, Hornit, Flemingitkin. Ah, Catharina! Enää en ma kestä, lupauksen rikon, jonka Sulle tein. Mua ällös epää, enää ällös estä!
Ah, anteeks anna, että rakastan. Jos mielit vihata, niin vihaa vaan. Sun luotas lähden, kärsin kuitenkaan ma unhoita en, että rakastan. Sinäkö elät vai elänkö minä: toinen meistä nyt kuollut on. Sullako onni vai lieneekö mulla: toinen meistä on onneton. Haudassa toinen ja maanpäällä toinen. Kumpi on ehtinyt päähän tien? Ah minä tiedän: haudassa sinä kuitenkin minä se kuollut lien.
Ah, miten minä peljästyin ja mikä hirveä valo nyt koitti silmissäni. Isälläni oli runsaat tulot, mutta hän kielsi kokoelmiensa tähden itseltään välttämättömimmätkin tarpeet. Se oli siis syy hänen kauheaan laihuuteensa; olivathan hänen kasvonsa jo Ilsen ja minun lyhyestä hoidostani muuttuneet silminnähtävästi terveemmän näköisiksi.
Päivän Sana
Muut Etsivät