United States or Albania ? Vote for the TOP Country of the Week !
DESDEMONA. En minäkään. En siellä Asua tahdo; vaivaks olis hälle Alati mua nähdä. Armas dogi, Lempeihin korviin pyyntön' ottakaa Ujoudelleni avuks tullen suokaa
Niin suommepa pelkureille Nyt uutimet ikkunaan, Me lähdemme rantateille, Oli tyyni jo vaivaks vaan! Se oman rintamme puhkaa, Tuon ahtahan, kiusauneen, On tuuli, mi riehuen uhkaa Kivikattoja räystäineen. Se kiertävi kadut soukat, Sorapilviä lakaisten, Ja märkinä kaikki houkat Jo rientävät huoneesen; Mut rannassa hyrsky höyryy Ja riemuiten pärskyää, Se ukkosen lailla möyryy Sen tasaista möyrinää.
Jo liioin kiitosta oon joutavasta mä sietää saanut. Ja te ainakaan, te ette mulle ole lainkaan velkaa. Tuon tytön isäks arvasinko teidät? Me, ritarit, me oomme velvolliset jokaista auttamaan, ken hädäss' on. Eloni silloin mulle muutenkin vain vaivaks oli. Mielelläni käytin mä, hyvin mielelläni, tilaisuutta, sen alttiiks antaakseni toisen eestä, niin, vaikka juutalaisen tyttären elämän eestä.
MACDUFF. Kuningas joko noussut lie? MACBETH. Ei vielä. MACDUFF. Hän käski, että varhain herättäisin; Lie myöhä jo. MACBETH. Vien teidät hänen luokseen. MACDUFF. Sen tiedän suloiseksi vaivaks teille; Mut vaivaa on se kuitenkin. MACBETH. Työ mieleinen se meille vaivan korvaa. Tuoss' ovi on. MACDUFF. Ma huutaa rohkenen; Se työks on mulle pantu. LENOX. Lähteneekö Kuningas tänään?
WILHELM. Ma koitteess' aamun lohdun sulle laulan. Oli ritari Aake, Hän saapui saarehen; Hän kihlas Elsa neidon, Tuon immen suloisen; Hän kihlas Elsa neidon, Kullalla kihlasi; Kuukausi siitä kului Hän maassa makasi. Olipa Elsa neito, Hän hivui huolessaan; Sen kuuli ritari Aake Syvässä haudassaan. Jo nousi ritari Aake, Sai arkkuns' olalleen, Ja luoksi neidon joutui, Vaan vaivaks itselleen.
Titus Andronicus, tää Rooman kansa, Jonk' aina olit tosi ystävä, Mun, tribuuninsa, kautta lähettää Tään valkean ja tahrattoman vaipan Ja kuolleen keisarimme poikain kanssa Sun keisar'ehdokkaaksi asettaa. Se ylles pue, ole candidatus, Ja Roomaa päätönt' auta saamaan pää. TITUS. Parempaa päätä jalo ruumis kaipaa Kuin vanhan heikkoudesta vaappuvaa. Tähänkö pukeuisin vaivaks teille?
Joka nurkkaan, soppeen Ja patsaaseen ja räystääseen se tehnyt On riippumajan kehdoks poikasilleen. Miss' asuu lintu tää ja pesii, siellä, Sen olen huomannut, on ilma lauha. DUNCAN. Kah, itse armas emäntämme! Lempi, Mi seuraa meit', on vaivaks usein, vaikka Kiitämme siitä niinkuin lemmest' aina. Täst' oppikaa, ja vaivoistanne meille Kost'jumal' lausukaa ja puuhistanne Kiitelkää meitä.
CONSTANCE. Sana vielä: Tuon synneist' ei hän yksin vaivaa kärsi, Vaan tuon on synnit, vaivat luoja pannut Tään lapsen vaivaks, joka vaivaa kärsii Tuon sijassa ja hänen synneistään, Vääryyttä kärsii vääryydestä vaimon, Mi häness' omaa itseänsä vitsoo. Näin kaikki kosto tätä lasta kohtaa, Tuon naisen tähden kaikki. Kirous hälle! ELEONORA. Viimeisen tahdon näytän, suulas herja.
AGAMEMNON. Nyt käymme harhaan. AJAX. Et, tuolla on se, mistä näkyy tulta. HECTOR. Oo, vaivaks olen. AJAX. Ette vähääkään. ULYSSES. Hän tuossa tulee itse teitä vastaan. ACHILLES. No, terve, uljas Hector! Terve, prinssit! AGAMEMNON. Nyt, hyvää yötä, jalo Troian prinssi! Ajaxin komennoss' on turvavahti. HECTOR. Hyv' yötä, Kreikan päällikkö, ja kiitos! MENELAUS. Hyvästi!
Kiitos, kunnia! tulj apu silloin; Hän, mi syntyi kankaalla kun tuuli, Pilven veikko, niinkun ukon nuoli, Maahan iski, vainojan hän murti, Avull' on mä toisten elänynnä, Juureton kun kuusi kaatununna Toista vasten, vaivaks itselleni, Ollessani kuorma raskas muille; Toki hengen lahjall' annan arvon Kirkon luota taistosta jos kääntyy Jalo nuorukainen voittajana."