United States or South Africa ? Vote for the TOP Country of the Week !
RUOTSILA. Etkä sinäkään ole se ilkiö kuin ajattelin LIND. Kuin sinä taannoin tarjosit minulle tupakkiasi, niin se oikein liikutti minua! Se säälitti minua, että tyhjää piippua imit! LIND. Ja minun sydäntäni leikkasi, että sinulla oli niin nälkä. Lindi, minä kenkkään sinulle koko lammen; tee sen kanssa, mitä tahdot! LIND. Eikö mitä, myllyn rakennamme yhdessä!
Kuinka minä rohkenin äitini huulilta pidättää sen rakkaudenmaljan, jonka tarjosit! enkä minä sanonut sydämmellistä sanaakaan kiitokseksi siitä kun tulit, enkä saattanut sinua kotiakaan. Tahdotko sittenkin antaa minulle viinin, Maria?" Minä menin sanaakaan sanomatta sitä hakemaan; sitten me katsoimme toisihimme. "Oletko käynyt taidekalujen näyttelyssä?" "En vielä; onko taulusi siinä?"
Myös eräältä toiselta puolelta olisi tämä liittomme tavallisuutta vastoin. Malta: sinä olet katsellut neljä auringonkierrosta enemmin kuin minä. MARIAMNE. Sen tiesit koska tarjosit minulle kätes. CANZIO. Mutta huolekas sisär, liian varhain huolekas aviossäätyni onnesta, johdatti lapsellista kättäni. Mitä ymmärsin minä? RACHEL. Hän kaartelee, soutelee kehnosti kauttarantain.
Mutta jos olisit avannut hänelle sydämmesi, jakanut hänen kanssaan kotisi lämpöä ja tunnelmaa näyttänyt hänelle vauvaa ja antanut hänen kiikuttaa pikku nelivuotiasta, sekä syödä kanssasi arkiaterian tokko hän olisi silloin ollut vilpillinen sinua kohtaan? Eipä suinkaan. Hän luuli saavansa nauttia kotitunnelmaa mutta sinä tarjosit hänelle näytelmän ja näytelmä kiihoittaa aina arvostelemiseen.
Näin sameaksi viinis, en tippaakaan ma maistanut siitä. En kiitä, en myöskään soimaamaan pyri sua: min taisit, sen tarjosit kai. Ja mun sieluni sentään ilonsa sai. En viiniäs juonut, ja karkelo muu oli ahdasta mulle: sun viinittäs sieluni humaltuu, sen aatosten juhlaan ei kuolema tulle, ei harmaa päivä, ei päätös muu.
Jos kysynet näin, minä suorasti vastaan: niin, miksikä johtanut isä ei lastaan, miksikä ääntä sä monta tarjosit, miksikä kirkkaankin päivän varjosit, miks loit pahan ja miksikä hyvän, miksikä vuoren ja laakson syvän, miksikä mustan ja valkean, niin, miksikä loit tämän maailman, kun minäkin paremman luoda voisin, jos voimassa vertaises vain oisin?
Kuinka saatoinkaan äsken tuota räätäliä sinuksi luulla. TUOVILA. Vaadi nyt hyvitystä, mitä tahdot. IMPI. Minä tyydyn siihen, mitä jo tarjosit. TUOVILA. Minä ymmärrän. IMPI. Vihdoin viimeinkin! Kahdeskymmenes kohtaus. TUOVILA. Hän on jo kokonaan terve. AINA. Kuinka on tämä selitettävä? OLLINEN. Saanko esittää vaimoni ja tohtori tohtori kas kun en muistakaan nimeänne.
Vaan nyt Akhilleus tuokion vartokohon, iso taistelointo jos onkin. Olkaa koolla te kaikk' urot muutkin, kunnes on tuotu 190 antimet kattoni alta ja vannotut vahvat on liitot. Sullapa itselläs tämä työnä ja toimena olkoon: käy sekä kanssasi vie valioimmat nuoret akhaijein laivani luo, sielt' ottamahan, mitä tarjosit multa eilen Akhilleun eessä, ja tuomaan neitoset tänne.
Kumppalit nauroivat minulle, minä suutuin siitä vielä enemmän ja aioin juuri jättää koko seuran, kun sinä, veljeni, kohteliaasti kumartain lähestyit, esittelit itsesi, sanoit kuulleesi minun kadottaneen nuuskarasiani ja tarjosit minulle hienoimman hajuista havannaa sievimmästä, pienestä hopearasiasta koko maailmassa. Olinpa, totta tosiaankin, vähällä langeta kaulaasi pelkästä ihastuksesta.