United States or Solomon Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
KARI Yks' on ystävä minulla Tämän ilman kannen alla, Yksi armas ainokainen Koko kolmessa kylässä, Muut ne mustaksi sanovat, Kekäleeksi kelleävät, Minun on silmästä simana, Mesimarja mielestäni, Vaan on vaiva vuottaessa, Yksin ollessa ikävä. KARI Harvoin yhtehen yhymme Saamme toinen toisihimme, Vesi on virtanen välissä, Mieron vihat virtaisemmat, Vihat voitan, virrat kierrän, Kannan kotihin omani.
Pelkäsimme toitotusta torven, Herran vihan ääntä kautta korven, idän päältä tuolta pitkäisen leimausta hamaan läntehen Maa kun huojuis, taivas tulta löisi, meri maata, tuli merta söisi, ukkosena Herran uhka sois missä, missä silloin suoja ois? Muistatteko, kuinka toisihimme silloin siskoset me painausimme, kunnes äiti armas valon toi hämärään ja mieliin levon loi? SALOJ
Elä miestä jouten juota, Laita miestä laulamahan; Harvoin yhtehen yhymmä, Harvoin toinen toisihimme, Näillä raukoilla rajoilla, Poloisilla pohjanmailla. Tuo sarkka sanansepälle, Laita tuoppi laulajalle; Suu ei laula suuruksitta, Rinta ei rasvatta rimaja.
Niin huhui humala puusta, Ohra pellon penkereltä, Vesi kaivosta Kalevan: "Milloin yhtehen yhymmä, Konsa toinen toisihimme: Joulunako, kekrinäkö, Vaiko vasta pääsiäisnä, Vaiko jo tänäki päänä? Jospa jo tänäki päänä." Tuosta kohta koolle saivat, Ja tulivat toisihinsa; Västäräkki vettä kantoi Kerkeän kesäisen päivän, Punalintu puita pilkkoi, Tianen pani olutta.
Kaikki piiriin, kaikki myötä, pyörikäämme pitkin yötä, helkalaulu laulakaamme, harvoin toisihimme saamme, arki kuuluu ahkerille, pyhä-illat iloisille. Teemme päivät orjantyötä. Karkelkaamme kaiken yötä, laulakaamme lauantaita, kun on kaksi sunnuntaita peräkkäin nyt kerran meillä, sekä meillä että teillä! Näätkö varjotonta yötä? Kaikki piiriin, kaikki myötä!
Kuinka minä rohkenin äitini huulilta pidättää sen rakkaudenmaljan, jonka tarjosit! enkä minä sanonut sydämmellistä sanaakaan kiitokseksi siitä kun tulit, enkä saattanut sinua kotiakaan. Tahdotko sittenkin antaa minulle viinin, Maria?" Minä menin sanaakaan sanomatta sitä hakemaan; sitten me katsoimme toisihimme. "Oletko käynyt taidekalujen näyttelyssä?" "En vielä; onko taulusi siinä?"
Vanhemmat siskoni suosittelivat meidän pientä eidylliä, sillä Susie oli nyt heidän lemmikkinsä ja leikkinukkensa; tosin he väliin hymyilivät yksivakaisuudelle ja totuudelle, jolla me olimme toisihimme kiinitetyt. Ah, suloiset viattomuuden päivät, kallis lapsuutemme onnela, miksi te niin pian poistuitte! Ja liian pianpa ne poistuivatkin.
Sanoi ontuva Oterma: "Lienen liipaissut pahasti." Vieri aikoa vähäisen, päivä paistoi, pälvet nousi, hanget suuretkin sulivat; ei sula sydänten routa pimeässä veljespirtin. Astui veljet atrialle; puhui nuorikko Oterman Katermalle kaunihille: "Sinä veljesi tapakin, saamme toinen toisihimme!" Virkkoi kaunoinen Katerma: "Vuota, kun kylyhyn käymme!"
Hän, intohimoinensa ja yksinäisyydellänsä, oli ikäänkuin pilvinen pohja meidän päivän kirkkaalle onnellemme. No niin, ehkä on parasta näin. Ainakin hänelle. Nyt meidän kummankin tulee turvautua ainoastaan toisihimme. Tiedätkös, Nora, usein toivon minä, että joku äkkinäinen vaara uhkaisi sinua, niin että minä voisin uskaltaa henkeni ja vereni ja kaikki, kaikki sinua pelastaakseni. Helmer.
Harvoin yhtehen yhymme, saamme toinen toisihimme näillä raukoilla rajoilla, poloisilla Pohjan mailla.