United States or French Southern Territories ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyllähän minäkin syön tämän naapurin isännän kanssa, sanoi Vierimän ukko naurahtaen, tuokaahan ruokaa, äiti. Loviisa, tulespa auttamaan, että käypi pikemmin, sanoi muori, ja Loviisa nousi ja oikein oli mielestäni sievä tuo pieni Loviisa, kun hän nöyrästi totteli vanhaa mummoa ja liikahteli nopeasti kun västäräkki. Olipa mielestäni hän jo koko emäntä. Pian olikin pöydällä ruokaa kaikenlaista.
Ja kun hän siinä kuulusteli, niin kuuli hän Kreetan laulavan muun muassa näinkin: Nuku, nuku nurmilintu, Väsy, väsy västäräkki, Väsyy, väsyy äitisikin Lesken lailla laulamasta, Kohta täytyy kaksi vuotta, Eikä Jaska vielä tule, Nuku, nuku nurmilintu, Väsy, väsy västäräkki j.n.e. "Aha", ajatteli Olli. "Jaaran Jaskaako sinä odotatkin? Mutta menen minä sisään kuitenkin".
Voipihan niitä sieltäkin tavata, kun niikseen sattuu. Ja sattuuhan se, kun sattuakseen on, vahinko viisaallekin. Mutta silloin Marketta nurkassaan aina nojausi etukumaraan kätkyen yli sitä ei nähnyt, itkikö hän vai mitä teki, korjasi peittoa ja alkoi hiljalleen liekuttaa, laulellen kuiskailevalla äänellä: »Nuku, nuku, nurmilintu, väsy, väsy, västäräkki.»
Ei täällä ole ketään. Kosmin. Vai ei ole! Vouti. Sallikaa minun mennä! Wasjka. Perhana! Ei onnistunut sittenkään! Andrei. Mitä nyt! Roponen. Tuossa on se, joka on syypää kaikkeen, sinä kavaltaja! Kosmin. Kaksihan sieltä löytyi, ja sinä et nähnyt yhtään! Vouti. Ahaa, sinä västäräkki! Vai menit sinä piiloon! Nytpä et enää pakoon pääse. Liisa. Armollinen herra! Säälikää minua raukkaa! Kosmin.
Tultuaan saareen ja tunkeuduttuaan viidakon läpi hän löysi tupansa samassa kunnossa, johon se oli jäänyt lähtiessä. Ei yhtään ihmistä ollut käynyt siellä, mutta silti oli tuvassa asukkaita. Västäräkki oli näet tehnyt pesänsä kurkihirren alle. Pekka tunsi mielensä onnelliseksi.
"Siellä oli iso sali semmoinen, ja salin päässä korkolattia ja siinä iso joukko naisia ja miehiä..." "Mamseleita ja herroja, sitä kai tarkoitatte", sanoi västäräkki, ojentaen itseänsä, ja heilutti häntäänsä. "Niin juuri", jatkoi varpunen, "ja heidän keskessään oli muuan mustanuttuinen herra keppi kourassa, joka sillä viuhtoi ja vauhtoi, ja muut lauloivat, pitäen kädessään paperiliuskoja."
Västäräkki tuli hyppien ihan likelle hänen jalkojansa, mutta pappi istui synkkänä, huulet huipullaan, mietti ja survasi toisinaan sauvansa kovasti hiekkaan. Silloin kolisi rattaat puutarhan vierustaa eteenpäin, ja ne ajoivat niin kummallisen hiljaa ja varovaisesti, kuin olisi niissä kuletettu sairasta. Pappi meni pihan puolelle päin. Rattailla makasi jotain peitteen alla. Pappi kysyi mitä se oli.
Ja vaikka poika oli jo aikoja nukkunut, hän soudatti sitä siinä vielä kauan aikaa, laulellen hiljalleen omituisen surunvoittoisella äänellä uudelleen ja yhä uudelleen: »Nuku, nuku, nurmilintu, väsy, väsy, västäräkki...»
VILLE. Koskee. Oi, oi, oi SILJA. Voi, raukkani. Hs-ss-ss-ss. Isä hooi! I-sää! SILJA. »Nuku, nuku, nurmilintu, Väsy, väsy, västäräkki » Ei kuulu vastausta. SILJA. Hyvä Jumala, missähän se viipyy näin kauvan? Ja tuo Ville raukka, kun taas on semmoisessa tuskassa. Tulepa sinä soudattamaan, että pääsen sitä hieromaan edes. Heiluta vaan tasaisesti, noinikään, kyllä se nukkuu siihen.
Sitten viipyi Elsa mummon seurassa iltaan saakka. He kulkivat tuulluttelemassa punaisilla kallioilla, kauniissa kevätilmassa. Noin kello kuuden ajoissa ehtoolla läksi Elsa kotiinsa. Ei jalkansa paljoa painaneet, keveänä kuin västäräkki hän astua sipsutti matkansa ja vihdoin tuon suuri-kauppiaan jylhästä portista sisään. Pihalla seisoi lauma kauppa-apulaisia ja konttoorikirjureita.