United States or Bahrain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ellenin huulet vapisivat, hän etsi sanoja, vaan ei löytänyt muuta kuin: Västäräkki! Sen perästä ovi suljettiin asia-miehen jälkeen. Ikkunasta näki Ellen hänen käyvän ohitse. Vieläpä seisattui hän ja sytytti sikarinkin itselleen pihalla. Vihdoin viimeinkin oli hän ulkona portista. Ellen istui tuolille. Nyt kun tuo mies oli poissa, vapisivat Ellenin polvet. Tämmöistä ei hän vielä ollut kokenut.
Koivut heristävät jo kellertäviä hiirenkorviaan ja tuometkin alkavat availla umpujaan. Peippo, pesänsä aineita etsien, pyörähtelee edestakaisin pensaikossa, mutta pyrstöllänsä viipoitteleva västäräkki katselee kivikkorannalla sinne tänne suikkelehtavaa rantasipiä, samalla kuunnellen lahorastaan kuusistosta kuuluvaa kaihomielistä, mutta soinnukasta säveltä.
Vera oli silminnähtävästi edistynyt eikä kuitenkaan tuntenut mitään painavaa iestä; hän oli vapaa kuin pyrstöänsä viipoittava västäräkki rannan kivillä. Mitä näet tuolla etäällä? kysyi neiti Sjöblad hetken kuluttua, huomattuaan oppilaan maltin olevan loppumaisillaan. Ajattelen, että jos olisin heinäsorsa, vastasi Vera. Ja miksi tahtoisit olla heinäsorsa?
Parempi maassa kuin jumalattoman suussa. Vouti. Ahaa! Täälläkö sinä västäräkki oletkin. Mitä on sinulla täällä tekemistä? Tule kanssani hoviin! Juhana. Mitä tekee hän tähän aikaan siellä? Vouti. Se ei ole sinun asiasi!
Ainoastaan västäräkki visersi väsymättä pensastossa ja keltavarpunen, istuessaan kuusenlatvojen tänvuotisissa tuoreissa vesoissa liverteli harvalukuisia säveleitään ja tirkisteli sinne tänne. Leivosia ei täällä löydy laksoissa eikä niittymailla; niitä liitelee ylempänä ylänkölakeuksilla, jossa ohrapeltoja on lappeillaan.
Tämä oli näet yhä edelleen puun sisässä olevassa pesässä, josta se ei mahtunut ulos lentämään. Vasta sitten, kun aukko kirveen avulla suurennettiin, pääsi se vankeudestaan. Tämän kasvattinsa vuoksi oli tuo pieni västäräkki raukka laiminlyönyt ajoissa muuttaa lämpimiin maihin, ja piankin olisi sille kylmyyden ja nälän kautta tuho tullut. Käenpojan ääni on: tsis, tsis, tsis ja tsis, sis, sis.
Ajateltuansa tätä seikkaa hetken aikaa, muistui hänen mieleensä tuo sana: Västäräkki! Tätä ajatellessaan rupesi hän nauramaan, niin että Tiina, joka samassa tuli sisälle, ei voinut ymmärtää mitä oli tapahtunut. Oliko hän niin hupainen? kysyi uusi mejerinhoitaja. Siltä hän ei näyttänyt!
"Niin, seikka on semmoinen", jatkoi Knutson, "että meillä olisi tänä iltana tanssi ruukilla, ja kun minä tiedän, että Mari mielellään tanssii, pyydän minä lupaa, että hän saisi seurata minua sinne". "Niin, saanko luvan, rakas isä?" huusi Mari iloisella äänellä ja kapsahti ylös laudalta niin keveästi ja iloisesti kuin vilkas valkea västäräkki hyppää yhdeltä vaolta toiselle.
Toisella seinällä ikkuna, jonka alla penkki ja hiukan etempänä pöytä. Hs-ss-ss-ss. Aa-aa-aa-aa, hs-aa-aa-aa. Käypä Maiju katsomassa, eikö isää jo näy. Hs-ss-ss-ss, hss-ss-ss-ss. »Nuku, nuku, nurmilintu, Väsy, väsy, västäräkki, Tee pellolle pesäsi, Kalliolle kartanosi.» Eihän siellä näy mitään, kun on pilkkoisten pimeä. SILJA. Olisit huutanut. Hs-ss-ss-ss. Hs-ss-ss-ss. Koskeeko sinuun, Ville?
Yönsä hän sitä makuuaittansa ylisillä mietti keväisen yön, kun hyttyset ulkona surisevat, rääkkä narisee, koski kaukana kohisee ja kun västäräkki päivän valjetessa tuohikatolle hypähti ja malkoa myöten juosta rapisti, niin heräsi hän herkästä unenhorroksestaan ja odotti levottomasti lypsyn loppumista, metsään päästäkseen eiliselle aholle.