United States or American Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
TOLARI. Minkä vuoksi ei kello soi? Johan olisi aika. KASURI. Tolarilla on kiire kirjan ääreen. Mikä sinut vanhana riivasi kirjalle? OTERMA. Se rakkaus. KASURI. Se tauti on minutkin nyt tavannut. Tein tytön kanssa lujat liitot viime lauantai-iltana. OTERMA. Minä viime sunnuntai-aamuna varhain, kun aurinko nousi. Ja tyttö on nätti ja hellä. KASURI. Voi olla, mutta nätimpi ja hellempi on minun.
HUOTARI. Samako morsian niillä? KASURI. Sinä, Oterma, valehtelet! OTERMA. Sinä valehtelet! HUOTARI. Elkää ruvetko tässä tappelemaan! TOLARI. Se Mähösen Kustaava on sen sorttinen ottiatuota. Sinä saat. Ota sinä. HUOTARI. Ja kumpikin saa pitää kellonsa. Ja sopu entisellään. Kaikellaisia kukkia kasvaa, vaan sinisiä vähä. En ole saanut kaualle aikaa kultani silmiä nähä.
Maija, toimita se minulle nyt, kun olen komeimmillani kuin mustalaisen hevonen markkinoilla! OTERMA. Ja siunaa, Maija, minua nyt, kun minulla on kahden miehen pääkappaleet ja kolmen jalkamiehen varustukset. MAIJA. Kyllä minä siunaan teitä, korttipukarit! Toinen saa Pahna-Maijan ja toinen Poro-Pirkon! Tuolla tavoin resuavat ja häpäisevät joukkonsa! PIETOLA. Elä ole, Maija, milläsikään.
Min osoa inehmon itkit, sen mehustit särvintäsi, minkä kohtalon kovuutta, sen sulostit suupaloja, alla taivahan sinisen, armo-luojan atrialla." Juoksi, joutui kohin kotia, ei ikinä isonnut Ruusu. Oli kerran mies Oterma, Otermalla veli Katerma, kummallakin nainen nuori.
Kävivät kylyhyn veljet; kuiskasi Katerman nainen Otermalle ontuvalle: "Sinä veljesi tapakin, sulta naista naurattavi!" Sanoi ontuva Oterma: "Vuota, käymme vuotehelle!" Vieri veljet vuotehelle; nousi kaunoinen Katerma, kysyi vaimo vierellänsä: "Kunne kultani käkeät?" Virkkoi kaunoinen Katerma: "Annan orhille apetta."
Sanoi ontuva Oterma: "Lienen liipaissut pahasti." Vieri aikoa vähäisen, päivä paistoi, pälvet nousi, hanget suuretkin sulivat; ei sula sydänten routa pimeässä veljespirtin. Astui veljet atrialle; puhui nuorikko Oterman Katermalle kaunihille: "Sinä veljesi tapakin, saamme toinen toisihimme!" Virkkoi kaunoinen Katerma: "Vuota, kun kylyhyn käymme!"
Minä en ole Maija, jos en vielä toimita sinulle sellaista, joka sinua kyörää. OTERMA. Lainasin muutamalle pojalle, joka lähti riiaamaan. Perhana, kun on viisas valehtelemaan! MAIJA. Olet kortilla menettänyt. Tule toinen kerta eteeni lakitta ja saappaitta, en sinua siunaa! Sinulla on komeat liivit, minulla komeat saappaat. Pannaan vastakkain. Kolmelta poikki.
KASURI. Ei se ole myötäväksi, vaan syötäväksi. TURKKA. Senpä vuoksi sen söinkin. KASURI. Saakeli! Siltä ei säily mikään. Perhanan käenpoika! Käynyt minun voirasiallani ja syönyt sen viimeisen nokareen, mikä oli jäljellä! TURKKA. Kun sitä oli niin vähän, niin ajattelin, että pistän poskeeni happanemasta. OTERMA. Olin kuvitellut leipäpaistia, mutta niin sen nyt kävi kuin Rötkösen illallisen.
HUOTARI. Olen saanut toimeksi kutsua tukkipojat kunniallisen nuorenmiehen, tukkipäällikkö Aaprahami Turkan ja siveän neitsyen talontyttären Katri Pietolan kihlajaisiin Pietolaan huomenna. KASURI. Ja nyt Pietolaa huiskautetaan! Tukkilaiset nostavat Pietolan, huutaen »eläköön!» OTERMA. Tyttö kannetaan paareilla kotia? HUOTARI. Pidä suusi Oterma. OTERMA. Minulla on lupa puhua.
Niissä se näkee tukkipoika nälän sekä vaivan. Vaan ei sitä huolista huolita ja aina on ilomieli. Meille ne laulaa honganlatvat ja salon satakieli. Laulun loputtua alkavat tukkilaiset mennä työhönsä perälle. HUOTARI. Tolari eikö näy Maijaa? TOLARI. Ei näy ottiatuota. HUOTARI. Hukkaan meni tämäkin kallis elämän hetki. OTERMA. Ei minulta: voitin kymmenen kuppia kahvia! HUOTARI. Kun ei kahvia saa!