United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Min osoa inehmon itkit, sen mehustit särvintäsi, minkä kohtalon kovuutta, sen sulostit suupaloja, alla taivahan sinisen, armo-luojan atrialla." Juoksi, joutui kohin kotia, ei ikinä isonnut Ruusu. Oli kerran mies Oterma, Otermalla veli Katerma, kummallakin nainen nuori.
Kuuli uksen ulvahtavan, nousi nuorikko Oterman; kysyi miesi kyljessänsä: "Minne mielit lintuseni?" Vaimo vastasi verevä: "Lehmiläävässä käväisen." Pihalla neuvoa pitivät, puhui kaunoinen Katerma: "En veristä veljeäni, avo on järvi rannan alla. vedän purjehen punaisen, maille muille vierikäämme!"
Sanoi kaunoinen Katerma: "Nyt taisi tuhomme tulla." Souti vaimo, vieri venho, meloi kaunoinen Katerma, tunki tulva purtosehen, huuti mies hädässä hengen: "Veli kuule velloasi! Pelastanet naisen nuoren, mie itse merehen mennen."
Hymyi kaunoinen Katerma: "
Ajoivat aamulla varahin hämäräisen metsän halki; lauloi puussa Lemmon lintu: "Ontuva on mies Oterma, kaunoinen on mies Katerma, hyv' on syödä Hiiden linnun veljen maksoa veristä." Veli vanhempi kirosi: "Mitä laulat Hiiden lintu!" Sanan saattoi nuorempainen: "Raikui matkamme ratoksi."
Veljet huhdalta palasi pimetessä talvipäivän; paha hongasta pakisi: "Verevä Oterman onni, kapea Katerman nainen, hyv' on syödä Hiiden linnun naisen nuoren rintapäitä." Katerma karahkan otti, heitti Lemmon lentiäistä. "Mitä herja hellittelet!" Veli vanhempi murahti: "Lauloi mieltä miehen päähän."