United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun tunsi kuolimensa, Hän luki aarteitaan, Kaikk antoi pojallensa, Ei pikaria vaan. Hän istui atrialla, Seurassa uroitten, Tuoll' ranteen kukkulalla Linnassa isien. Tääll' kanssa ystävitten Joi maljan viimeisen, Ja pyhän pikarin sitten Hän heitti merehen. Hän näk' sen putovan, pohjaan Sen näki siirtyvän. Hän sulki silmäns; koskaan Ei juonut enähän. Kulkeva kello.
Hiljainen henki vuosikaudet toimii; Vast' aikaa myöden kalja voimii. Ja kaikki taikatemppuset Lisäksi siihen tuhannet? Pirulta kyllä opin sai se noita, Vaan piru tuot' ei itse tehdä voi. Kas, sukkeloita elukoita! Tää piika on ja renki toi! Ei rouva liene kotosalla? Atrialla! Savutorvesta vaan Kotoaan! Ja kauanko leijaa Kemuissa ja reijaa? Mink' aian lämmitämme Käpäliämme. Mit' arvaat?
Hurskaiss', iloisissa jutteluissa Atrialla istui vanha Luther Tavan mukaan ystävineen kerran, Kun yks' heistä alkoi päivitellä: "Paha mailm' on, kurja elettävä, Täynnä tyhjää puuhaa, turhaa hommaa; Eipä kumma, että moni etsii Luostarista ikävöimää rauhaa. Minuakin tuo mailman taukoomaton Touhu kiusaa ilki-äänillänsä.
Ompa vielä oiva leipä, Eessä ihmisen ihana, Kaunis pöyällä katsella, Herran anne atrialla. Ompa maistaissa makeeta, Suusta nauttien suloista, Maamme manna mieluisata. Ompa luulla onnen vuosi, Näistä aineista näkyen, Saatuna Savonkin maahan.
Ja juuri nuoruuden ijässä, jolloin te runoilijat sanotte hänen olevan enin taipuvaisen rakkauteen, on hän niin taipuvainen nälkään, että hänen ruokahalunsa tuskin voi tulla tyydytetyksi vähemmällä kuin kolmella atrialla päivässä.
Min osoa inehmon itkit, sen mehustit särvintäsi, minkä kohtalon kovuutta, sen sulostit suupaloja, alla taivahan sinisen, armo-luojan atrialla." Juoksi, joutui kohin kotia, ei ikinä isonnut Ruusu. Oli kerran mies Oterma, Otermalla veli Katerma, kummallakin nainen nuori.
Kun seura istui atrialle, saivat vangitkin osansa; mutta kun pussi-eläimellä on hyvin paha haju ja pihka näytti tuliselta raudalta, niin jättivät he nämä herkut koskematta. Onneksi muisti Silman, että suuri varasto ruoka-aineita oli säkissä, jota hän oli kantanut, niin että molemmat vangit voivat vahvistaa itseänsä runsaalla atrialla viimeisten päiväin ponnistusten perästä.
Heti kun kukin matkustaja oli laskenut jalkansa höyrylaivan kannelle, oli hänen ensimäinen huolensa mennä ruokasaliin ja siellä merkitä paikkansa atrialla oltaissa. Hänen korttinsa tahi paperilipulle kirjoitettu nimensä vakuutti hänelle täydellisesti hänen omistaman paikkansa.
Usein katsoi hän vesissä silmin pöytään, jossa muut istuivat syömässä. Eräänä päivänä sattui hänelle se kova onni, että kivivati särkyi, ja kun pojan vaimo tästä häntä torui, ei hän virkkanut sanaakaan puolustukseksensa, vaan ainoastaan huokasi. Seuraavalla atrialla täytyi hänen tyytyä puuvatiin, jonka pojan vaimo oli vartavasten hänelle ostanut.