United States or Iraq ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pelkäsimme toitotusta torven, Herran vihan ääntä kautta korven, idän päältä tuolta pitkäisen leimausta hamaan läntehen Maa kun huojuis, taivas tulta löisi, meri maata, tuli merta söisi, ukkosena Herran uhka sois missä, missä silloin suoja ois? Muistatteko, kuinka toisihimme silloin siskoset me painausimme, kunnes äiti armas valon toi hämärään ja mieliin levon loi? SALOJ
"Yhä väheni elossa olevien toverien lukumäärä, vaikka oli toivo heti pelastumisesta; yötä päivää kuulimme tuhkan kaivamista, myöskin olimme kuulevinamme jotakin huutoa. Muutamat sanoivat kuulleensa torven toitotusta. Emme voineet mitään vastata, sillä voimamme olivat sangen heikot. Kesäkuun kolmannen päivän ilta lähestyi ja silloin nousi kärsimyksemme korkeimmallensa.
Hän oli toivonut yllättävänsä gootit. Hänen toivonsa oli pettänyt. "Jos hän olisi käsissäni", tuumi hän itsekseen, "ei hänestä enää olisi kiusaa." Silloin tulisoihtuja näkyi takaapäin ja kuului torvien toitotusta. Belisarius ryntäsi joukkoineen muurinaukkoon. Prokopius saapui prefektin luo: "Miksi olette seisahtuneet? "Onko siellä toinen valli edessä?" "On, elävä valli.
Sinne on kyllä matkaa ihmisasunnoille, ja pohjoiseen päin on pelkkää metsää, niin sanovat ne, jotka paremmin tietävät, mutta meistä itään asuu suomalaisia, järven ympärillä, jota he sanovat Kymmeneksi; mutta kuinka pitkän matkan päässä se paikka on, sitä minä en tiedä. Varsin pitkälti ei sinne sentään ole, sillä meidän paimenemme sanovat kuulleensa suomalaisten paimentorvien toitotusta.
Silloin kuulivat he äkkiä ulkoa linnan edustalta sotatorven toitotusta. »Mitä tämä merkitsee?» kreivi huusi tallimestarilleen, joka samassa riensi sisään. »Sotaa!» vastasi tämä. »Maurilaiset ovat hyökänneet Espanjasta Ranskaan ja uhkaavat hävittää kaiken tulella ja miekalla. Kaksi ritaria saapui juuri mukanaan käskyjä kuninkaalta.
Siellä hän oli kaukaa kuullut karjankelloja ja suomalaisen paimentorven toitotusta; jolloin hänen pälkähti päähänsä koettaa hankkia siltä taholta omaisilleen apua. Hän oli siis lähtenyt sinnepäin niin kiireesti kuin pääsi, mutta eksynyt vaikeakulkuisella salolla ja ehti perille vasta myöhään illalla. Kuultuaan hänen kertomuksensa olivat suomalaiset kahden vaiheilla.
Hevoset tanssivat ja hyppivät pystyyn, sotamiehet huiskuttivat aseitaan, ja rumpuin räminää ja torvien toitotusta, aseenkalsketta ja hevosten hirnuntaa kuului; mutta ei kovempaa eli selvempää kuin miltä mehiläisen eli kärpäsen surina kuuluu sen korvassa, joka päiväsydännä puolinukuksissa makaa siimeksessä.
Suomesta lähtiessään olivat nämä suomalaiset kulkeneet suurena joukkona, mutta osa heistä oli asettunut asumaan idemmäksi, toinen osa oli jatkanut kulkuaan etelämmäksi. Nyt oli kulunut pari vuotta siitä, kun he olivat tulleet tälle paikkakunnalle. Joku suomalaisista kertoi erämatkoillaan kaukana pohjoisessa kuulleensa paimentorvien toitotusta ja karjan ammuntaa.
Kuningas luki: "Teoderikin kruunu, kypärä, miekka, purppuravaippa ja kilpi ovat minun hallussani. "Jos Belisarius tahtoo saada ne, niin tulkoon noutamaan." "Kirjain H on Hildebadin tekemä." "Häntä on ajettava takaa, kunnes hän ne luovuttaa", sanoi Cethegus synkästi. Johannes ja Demetrius saapuivat sisään. "Joudu, kuningas Vitiges", huusivat he. "Kuuletko tuuban toitotusta?
Ruokavarat ja vaatteet olivat huolellisemmin kätketyt kuin kaksi vuotta sitten. Kylän kesken oli tehty sopimus, että jos ken saisi vihiä vihollisen tulosta, hänen tulisi antaa merkki tuohitorvella. Kaksi pitkää toitotusta merkitsi: »vihollinen on tulossa», kolme hätäistä: »paetkaa kiireesti». Jo samana vuonna kun Tuomas meni naimisiin, oli Heikin käskystä talon rahavarat kaivettu maahan.