United States or Serbia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Harvoin on hanhet suutasusten, sisarukset silmätysten, harvoin veikot vieretysten, emon lapset laiatusten näillä raukoilla rajoilla, poloisilla Pohjan mailla. "Niin joko laululle lähemme, töille virtten työnteleimme? Laulanta runoilla töitä, kukunta kevätkäellä, painanta sinettärillä, kuonta kankahattarilla.
»Harvoin yhtehen yhymme, saamme toinen toisihimme näillä raukoilla rajoilla, poloisilla Pohjan mailla.» »Kiitos, Nikku, eihän kotisi ole täältä Helsingistä kaukana, ja halusta tulen, vaikka olisi matka pitempikin.» »Vielä on toinenkin asia, jonka tähden sinun nyt erittäinkin täytyy meille tulla, sillä parin päivän päästä vietetään minun kihlajaiseni.» »Sinun? Miksi et siitä ennen ole kertonut?»
Hoi velinen veitoseni, Suullinen sanalliseni, Kieli-kasvin-kumpalini, Kuulestamma, kun sanelen: Harvoin on hanhet suutasuksen, Sisarukset silmätysten, Harvoin veiot vieretysten, Emon lapset laiatusten, Näillä raukoilla rajoilla, Poloisilla pohjanmailla.
Jos yhdessä laulussa jo tavattiin sanat: näillä raukoilla rajoilla, poloisilla Pohjan mailla, taikka: tällä inhalla iällä, katovalla kannikalla, taikka: voi minä poloinen poika, voi poika polon alainen, niin se ei estä, etteivät saisi toisessaki tavattaa.
Harvoin yhtehen yhymme, saamme toinen toisihimme näillä raukoilla rajoilla, poloisilla Pohjan mailla.
Samoin ovat silkki ja sametti sangen tavallisia aineita ihmisten pukimissa ja sänkyvaatteissa, niin myös hevosten päitsissä y.m. Melkein voittavat Suomen runot tässä ylellisyydessä kreikkalaisetkin, vaikka todellisuudessa kullat näillä meidän poloisilla Pohjan perillä enimmiten mahtoivat olla »Kuuttaren kutomat», hopeat »Päivättären kehreämät».
Miehet mieleltä iloiset, Poiat Pohjan puuhioita, Jotka jaksavat jalosti Kyllä korpia kumoa, Kaiket päivät kallistella, Aina aamusta varahin, Iltahetket herkeemättä, Kaikki kuusikot kumohon, Petäjiköt pyllyllensä, Koivikotkin kallellensa. Lehossa on leivän juuri Savon maassa mainittava, Savon synkeillä saloilla, Poloisilla Pohjanmailla, Vaikka on vaikia elatus.
Hauki tiesi hauan pohjat, kokko lintujen kulennan, tuuli haahen päiväyksen; ei tieä imehnon lapset, milloin aamu alkanevi, milloin yö yrittänevi nenässä utuisen niemen, päässä saaren terhenisen. Nuoret neuvoa pitävät, ikäpuolet arvelevat, kuinka kuutta lietänehe, päivättä elettänehe noilla raukoilla rajoilla, poloisilla Pohjan mailla. Neiet neuvoa pitävät, orpanat osaelevat.
Elä miestä jouten juota, Laita miestä laulamahan; Harvoin yhtehen yhymmä, Harvoin toinen toisihimme, Näillä raukoilla rajoilla, Poloisilla pohjanmailla. Tuo sarkka sanansepälle, Laita tuoppi laulajalle; Suu ei laula suuruksitta, Rinta ei rasvatta rimaja.
Ei armoa eikä sääliä, vaikka poloisilla on viisi lasta, kuudes kohta tulossa. Jaakko parka! Kyllä tietää elävänsä, kun semmoisen joukon kanssa saa lähteä mieron tietä vaeltamaan. KUNNARI. Kyllä tosiaankin. Syysilmoissa vielä lisäksi. TOPRA-HEIKKI. Ja varsinkin kun hän itse on tupansa rakentanut, itse pellot kaivanut kylmään korpeen, mustaan metsään.