United States or Guyana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Rakkaudestahan minä vihasin sinua, Antti, rakkaudesta ne lähtivät nuo hurjat, raivoisat sanat. Etkö sitä käsitä? Miksi et sitten tule? Ikävällä kaiholla, toivovalla hellyydellä katselin suljettua ovea. Nostin ristissä olevat käteni sitä kohden: Antti, tule ja puhkesin itkuun. Ovi pysyi kiinni. Ei liikuttanut sen kellertävää puuta itkuni eikä messinkinen lukko valituksistani välittänyt.
Opin ongelmat elämän taiteen, mitä ympäri näin, sitä tein: ivanauruin ma itkuni peitin, runokukkasin kurjuutein. Minun mieleni oli kuin sammal yli aaltojen salaisten. Sen kalvossa kanervat päilyi, mut yö oli helmassa sen. Ohi vaelsi valkea impi, näki kukkaset kummat vain, ja hän lammelle laulaen riensi, ei huolinut huudoistain. Voi, impeni valkea, vieno! Pian poimitut kukat on sen.
"Ei, minkätähden sinusta sitte niin tuntuu?" "Oikeastaan turmeli itkuni eilen hääpäivänikin, mutta tänäpänä, vasta tänäpänä minä oikein iloitsen. Minusta on kuin olisin pyydetty häihin". "Sinä olet ihmeellinen ihminen", sanoi Anni hymysuin. "Maltapas!" huudahti Lents äkkiä ylös hypäten, "täytyyhän minun antaa sinulle jotain. Malta vaan hiukkasen aikaa". Hän meni kamariin ja kahmi siellä kauan.
Suvultaan heitetty. Kuuli ennen äiti äänen, Iso itkuni tajusi, Kun istuin ison sylissä, Paruin äitin paarmahilla; Nyt ei äiti ääntä kuule, Iso ei itkua tajua. Kuoli tuo kultainen isoni, Kaatu armas kantajani; Jäin mä veljien varahan, Sisarien alle armon. Parempi veen varassa, Kun on veljien varassa, Armahampi alla tuulen, Kun sisaren armon alla.
Tiedän nyt, mit' en ennen tiennyt; mult' on tää talo järjen vienyt, ei, en lähde, ma poistu en, ennen kuin sua suutelen. Kulta Inkeri, kutrikelta, anna anteeksi pyytehein, varmaan vaikutan kuollehelta; palajan jällehen purrellein. Mutta uskoisit mua sa varmaan, pääni nähdä jos voisit harmaan, kuulla itkuni ijäisen polon pohjasta sydämen.»
Minun itkuni kävi yhä kiivaammaksi, kunnes se viimein muuttui epätoivoiseksi, suonenvedon-tapaiseksi nyyhkimiseksi, jota en enään voinut hillitä ja joka peljästytti Susannaa; sillä hän koetti saada minua vaikenemaan, lausui nimeni ja suuteli minua sillävälin niinkuin lasta saadaksensa minua tyytymään. Minulla oli niin suuri tarvis saada oikein lujasti itkeä, ettei sitä enää voinut hillitä.
Vielä vanhana vapisten Kuulen kiihkosi kohinan: Mun oman vereni kiihkot Oman poikani povessa. Ota onni retkellesi! Kalervon pojalle voitto! JOUKKO. Kalervon pojalle voitto! Itkuni ihana poika! Mene, voita ja palaja! KULLERVO. Pois suruiset, hennot itkut! Irtautuen Armista. Hyvästi, emoni vanha! Joukolle. Joukko uljas, voiton tielle! Lähtee joukossa. Voitontielle, voitontielle!
Niin kämmenin häntä mä kantaisin ja hälle mä heikko oisin ja ilkkuis hän ei minun heikkouttain taas muille ma oisin toisin! niin hälle mä tarjoisin riemuni tarhat ja hälle mä itkisin itkuni parhaat ja laulaisin lauluni ujoimmat, pojan tuntehet punastuvat. Näät luulenpa, siellä mun sisälläin oli jossakin kaunis kuva, vaikk' on se nyt tomun peitossa oli puhdas ja punastuva.
Miksikä itkin? En minä tiennyt. Itkuni äänt' ei Kuullunna ken Ja hiljaisna uinui notkossa korven
Surmatkoon minut kohta Akhilleus, kunhan lastani saan halaella ja haikeat itkuni itken!"