United States or Pakistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
PANDARUS. Niin nousemista; mutta siihen tulee vielä vastaaminen, leipominen, uunin lämmitys ja kypsentäminen; täytyypä vielä odottaa jäähtymistäkin, muuten poltat huulesi. TROILUS. Ei kärsiväisyys, vaikk' on jumalatar, Vähemmän viero kärsintää kuin minä. Priamus-kuninkaan kun pöydäss' istun, Ja kaunis Cressida kun mieleen tulee, Haa, petturi! vai tulee! Siin' on aina.
OTHELLO. Vaikk' olis joka hiuksess' ollut henki, Nälkäinen kostoni ne kaikki ois niellyt. DESDEMONA. Petetty on hän! Oi, ma hukass' olen! OTHELLO. Haa! Luuska! Nähtenikö itket häntä? DESDEMONA. Oi, hylkää minut, oi, mut älä murhaa! OTHELLO. Haa! Kuole, luuska! DESDEMONA. Murhaa huomenna, Suo tämä yö mun elää. OTHELLO. Jos sa tenäät, DESDEMONA. Vaan puolen tiimaa!
Tuot' urot Ilionin liki tunki ja aimot akhaijit, halkoi toisiltaan häränvuotaiset sotivarjeet, kilvet kaunoiset sekä leiskuvat myös käsitaljat. Nyt rajun Areen luo meni, virkkoi Foibos Apollo: "Ares, Ares hurmehinen, tuho muurien, miesten, taistost' etköpä tunkea pois sinä Tydeun poikaa tahtois tuota, jok' ottelis vaikk' ihan Zeutakin vastaan?
Jos *hän* on käynyt moiseks porvariksi, niin kuink' ei *kopistitkin* muuttuis siksi, ma, jok' en vielä noussut virassain, vaikk' armas on, oon kohta naima-aikeissa, ja perhe kasvaa oloissakin vaikeissa, niin, ynnä muu! Kiivaammin. Jos oisin rikas vain, niin sotisopaan heti puettuna jokainen hetkeni sois taisteluna.
Mutta Annikki on jo ottanut linnut ja lähtee kotaan. Liian hyvänä orjiasi pidät ... vai vielä karkelemaan! kivahtaa Ilpotar. Ihminen se on orjakin. Lieneekö puolikaan, mokoma lappalaiskakara. Annikki ei ole orja enemmän kuin muutkaan ... kasvattina on pidetty, sukulaisena hoidettu, vaikk' on työtäkin tehdä saanut. Orjaksi ennen sodassa saatu katsottiin, lienevätkö nyt ajat muuttuneet.
Oletko nähnyt jonkun miehen käyvän Täst' ohitse? KAARLO. Miks' en ma olisi Vaikk' kuinka monta! KERTTU.
Sankari Sääksmäen vienojen vesien, mestari menneiden, kauniiden kesien, muinahisuuden, Suomenkin uuden! Niin, Ville Vallgren! Aatoksemme lentää nyt päiviin, joita tuskin muistat sa. Elämä vierii, elonhetket entää, mut sama lienet ollut poikana, Sinä ikuinen poika ja laps, vaikk' oletkin valkeahaps. Hän meist' on ehjin!
Mutta kun neljännesti hän päin jumalaimona syöksyi, peljästyttäen huus sanat siivekkäät jo Apollo: "Erkene, korskea Patroklos! Eip' alle sun peitses Ilion sortuva lie, koti urhojen, kohtalon suomin, eikä Akhilleunkaan, sua vaikk' urohompi on paljon." Noin hän huusi, ja Patroklos heti karkkosi kauas, kammostuin vihamieltä Apollon noutavanuolen.
Ja sentään ma annan ja annan vain, vaikk' ei sitä ihmiset huomaa, suon alati sielusta, mielestäin vain runsautta Luojan luomaa.
No, rientäkää! MURHAAJA. Kyll', armollinen herra. Neljäs kohtaus. Lontoo. Huone Towerissa. BRAKENBURY. Miks olette niin synkkä tänään, prinssi? CLARENCE. Oi, yö se oli kauhistava, täynnä Pahoja unia ja ilkinäkyjä! Niin totta hurskas kristitty kuin olen, En moista yötä tahtois elää toista, Vaikk' iloja ma mailman täyden saisin; Niin täynnä tuskaa, kauhua se oli. BRAKENBURY. Mit' unta näitte?