Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Vaikk' olenkin täällä sukulaisissa työssä, niin aina jo edeltä käsin pelkään sunnuntaita. Miksi sitä niin pelkäätte? kysyin minä, tarttuen puheesen. Mies siirtyi sivulleni tuvan portaalle istumaan ja kertoi: Seitsemän vuotta olin naimisissa ennenkuin sain lapsen, pikku Elvini. Nyt se on minulle niin rakas, että kotona hänen luonansa olen onnellisin ihminen.
mi usein leikkaa hetkiseksi varjon, jonk ihmislapsi suojaksensa laatii älyllä ynnä työllä taidokkaalla. Kuin viulut, harput monikielisellä sointunsa suloudella senkin hurmaa, ken ymmärrä ei nuotin merkitystä; niin valot, jotka siirtyi silmissäni, soi pitkin ristiä niin armahasti, ett' tenhouduin, ma vaikk' en virttä kuullut.
Mut vaikk' ois miekoin maailman hän loistoon nostanut ja auringonkin kirkkahan kiillollaan huikaissut, niin häpeän hän kuitenkin saa työstään haudall' Ehrnsvärdin. Runoja, muinais-aikaakin rakastat, nuori mies, sen, minkä tässä kertoilin, sa laulatkin kenties; tuo silloin julki musta työ, mut nimen peittäköhön yö. Suvusta vait!
Kulunut vaikk' on jo vuosikunta Hetkest' aivan haikeasta siitä, Jolloin läks hän tämän ilman alta, Valon, soinnun maahan mennäksensä, Ijäisenpä ihanuuden maahan, Niin ei tahdo suistua surumme, Kaiho Suomen kansan ei vaan laata, Kuin on mennyt meiltä laulun ponsi, Laulun ponsi, runoruhtinaamme.
HAMLET. Parta harmaa? niinkö? HORATIO. Kuin hänen eläissänsä: mustahtavan Hopean-harmaa. HAMLET. Vahtiin tulen yöksi; Kenties se taasen tulee. HORATIO. Tulee varmaan. HAMLET. Jos hahmoss' armaan isäni se tulee, Ma sitä puhutan, vaikk' aukeis horna Ja vaikenemaan vaatis. Pyydän teitä, Jos tähän saakka näyn peittää voitte, Siit' olkaa hiiskumatta vastakin.
HAUSSI. Nytpä päättyköön; Vaikk' onkin kiista raskas rinnassani. YHDEKS
Vaan hän mielenliikutuksen pilkkaan karkeaan nyt peittää, päästää kirkkaan kirouksen, sanat sarvipäiset heittää: »Vaikk' ei tapa muuten mulla tallustella kirkkoteitä, sunnuntaina kirkkoon tulla aion kuulemaan ma teitä. Saarnatkaatte, messutkaatte niinkuin leipäpappi parhain, työstänne jo palkan saatte tälläpuolla tähtitarhain!
Jos tuli toinen, jok' ei muka ollut mielehen hälle, ei tämä, vaikk' olis koittanut kuin, sanan alkuhun päässyt, kun nenäll' armon jo hän rypyn häivän hienosen hienon huomas, ja nurpeissaan sai lähteä harmitteleimaan.
Kentiesi siks, ett' ainehensa näyttää olevan aina hyvää; vaan ei leima jokainen hyvä, vaikk' on hyvää vaha.» »Sanasi ynnä tarkka huomioni», ma näin, »on rakkauden nyt selittäneet, mut myöskin suurentaneet epäilyni. Jos ulkoa näät rakkaus meihin tulee ja ainoo on se sielun jalka, syytön on sielu, käyköön oikeaan tai väärään.»
Kas, Caesar: nyt mun omani on teidän, Ja teidän olis mun, jos vaihtuis onni, Tuon kiittämättömyys vie multa mielen. Oo, orja, sinä taatumpi et ole Kuin altis naikko! Mitä? Peräydytkö? Peräydy vaan! Mut silmäsi ma yllän, Vaikk' oisi niillä siivet. Orja, koira, Katala konna! CAESAR. Pyydän, leppykää. CLEOPATRA. Oi, Caesar, tämä häpeä mun surmaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät