Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. kesäkuuta 2025
Vaikk' ei pakkoa pahaakaan Olis mulla ollenkana, Että rustata runoja: Luonto kuitenkin lupaapi, Tapa vanha vietteleepi, Että pikkuisen pitäisi Kihnutella kirjoitusta Kansan kasvavan etehen, Tulevaisten tunnustella. Myöskin hän valittaa että hänen runonsa olivat hänelle hankkineet vihamiehiä, jotka koettivat häntä estää niitä kirjoittamasta. Juhani Ihalainen kuoli ruotuvaivaisena 5 p. tammik. 1856.
Näitkös mimmoinen se oli? Näinhän toki, kun kalliolta sukelsi järveen ja vedessä pullikoi. Mimmoinen oli? Ei sitä osaa haltijan näköä sanoa, vaikk' olisi miten nähnyt. Kolmas pojista oli toisten puhuessa tehnyt voileivän ja sanoi nyt suu täynnä: Osaan minäkin taian tehdä, joka tepsii, kun on metsään eksynyt ja alkaa peloittaa.
Hän herää illassa lauhkeassa. »Miss' oon?» hän kysyy. Hän on kuin oudossa maailmassa, mi vaiti pysyy. Vain hepo hiljaisesti hirnahtaa: »Oot siellä, missä mieli rauhan saa.» Hän jälleen silmänsä kiinni painaa; hänen hyvä on olla, hän vaikk' on valkea niinkuin vainaa; kodin kartanolla kera siskoin, veljien hän karkeloi, hänen korvissansa lapsuuslaulut soi.
Pois syrjään kaikki! Sinä, setä, tule, Tomulle tälle murheen kyynel suo. MARCUS. Suukosta suukko, kyynel kyyneleestä Tuoss' ota muistoks Marcus-veljeltäsi! Vaikk' oisi ääretön ja määrätön Tää kyynelvelka, kaikki suorittaisin. LUCIUS. Tule, poika, tule; opi meistä, mitä On sulaa kyyneliin.
Lähellä on Hölmöjoki, Siinä kuohuu koskikin, Mutta mustat on kun noki Penkit, punkat, pöydätkin. Kirjoja mull' oli. Niitä Tarjosin mä heillekin: Mutta Pöllön muori siitä Sanoi: "Mitä ... meillekin!" "Meill' on niitä liiaksikin, On vaikk' antaa sullekin; Yks' on tuolla kaapissakin, Missä kaikki lieneekin? "Toimeen tulen ilman noita, Olen talon pitänyt, Ilman herrain höpinöitä Olen täksi elänyt."
LEONORA. Vain näön vuoksi; hänet suojaat niin. PRINSESSA. Ei veljeni suo siihen suostumustaan. LEONORA. Hän myöntyy kyllä syymme kuultuaan. PRINSESSA. Niin raskast' ystävässään karkoittaa on itsensä. LEONORA. Hän pelastuuhan kauttas. PRINSESSA. Sit' aietta en puolla sanallani. LEONORA. Siis vielä pahempaa sa varro pahaa. PRINSESSA. Mua vaivaat, vaikk' et tiedä, hyödytätkö.
Niin, vaikk' eivät uskokaan: Näkeväthän halki öiden minun jäävän juomalaan. Vanhaa kaapuain he sanoo ruumiinverhona en kanna: leilin kätkö se on mulle, uskon muka viiniin vaan. Turhaan tiedoistas ja töistäs, kirjanoppinut, sa kerskaat! Entiset ja tulevatkin määrättiin jo ennaltaan. Viini tuoksuu, viini viehtää, taittuos siis täyteen maljaan: Hengelle se hehkun antaa, sydän pääsee suruistaan.
Ja impi sen keksivi kohta, Noin kääntyvi puolittain, Punastuupi ja laittavi huulet Yhä hurmaavammiksi vain. Mut tuossapa laulajatarkin Sulo-äänekäs ilmautuu: Kuin keijutar eespäin väikkyy, Hymynaurussa viehkeä suu. Ja hän katsovi kansaa kohden, Ihan tyyni ja huoleton on, Vaikk' tietää, että on yksin Hän kiintänyt huomion.
Kotoiset vuoret vähittäin jo haipuu Toisensa jälkeen toinen himmeten: Ei Tajoa näy, Cintran vuori vaipuu Hämyhyn tuonne taivaan ranteellen; Mielemme nöyrtyy, rukoukseen taipuu, Toivomme nousee Herran puolehen, Vaikk' kaikki peittyy synkkään pilveen aivan, Nyt nähdessämme meren vain ja taivaan.
Sun eessäs seisten niin monet kulkee mielen runokuvat, tahtoisin haastaa peittyessä peisten, mut mitä merkitsee nyt tuulentuvat, kun Suomi itse välkkeess' seisoo veisten, vaikk' on sen haaveet niinkuin houreet huvat ajasta toisesta, min kynnyksellä me kuullaan, kuinka haastelee se hellä: »Tulkaatte tänne, kaikki kansat maiset, ei teillä enää kiistaa keskenänne, tulkaatte miehet, tulkaa nuoret naiset, jo täällä laukee tuskienne jänne, min virititte niinkuin orjamaiset tään ajan lapset, eikä iässänne teilt' enää puutu maine urhon urheen, mut kyllä kyynel sielun säälin, murheen.»
Päivän Sana
Muut Etsivät