United States or Oman ? Vote for the TOP Country of the Week !
Voisin kyllä Hänestä päästä julkivaltaa käyttäin Ja tunnustan sen suoraan, mut en saata Eräiltä ystäviltä, jotka meille On yhteiset ja joihin panen arvon; Vaan täytyy mun hänt' itkeä, vaikk' itse Ma hänet tapoin. Senpä vuoksi teiltä Apua kosin nyt, näin ihmisiltä Tekoni peittäin monestakin syystä. 2 MURHAAJA. Me teemme, herra, mitä käskette. 1 MURHAAJA. Niin, vaikka henki
Maapallon nuorna kerrotaan myös tulikehrä olleen, Joss' aaltoeli kalliot ja vuoret virtana; Kun hiukan vanhui, kerrotaan maan kuoren kovaks' tulleen, Vaikk' ydin malmivuorineen viel' uhkui kuumana. Vaan ydin kuuma pintahan kuohutti kukkatarhat, Loi maahan avull' auringon puut, ruohot, pensastot, Eläimet riemuks' toisilleen niin halvimmat kuin parhaat, Täynn' elämää, täynn' onnea viherti vainiot!
Kuinka viina vietteleepi, Emännänkin eksyttääpi, Pahentaapi palkollisen, Rehellisen renkimiehen, Huonoimmankin huonemiehen, Kehnoimmankin kerjäläisen! Kuinka viina vietteleepi Viisahankin virkamiehen, Vaikk' on taito tarkka hällä, Vielä muita viisahampi, Opissa ylös otettu. Vaan kun viina vietteleepi, Saapi viina vietellyksi, Silloin mies on mieltä vailla, Pois on toimi toisialla.
HAMLET. Kuningas tään yön valvoo, juo ja mässää, Ja peuhaa telmivissä tansseissa; Ja aina, kun hän ryypyn renskaa lainoo, Niin räikkyin rummut, torvet julistavat, Ett' on hän miesi juomaan. HORATIO. Tuoko tapa? HAMLET. On, ihan oikein. Mutta minusta Vaikk' olen täällä syntynyt ja näissä Oloissa kasvanut on tätä tapaa Jalompi rikkoa kuin seurata.
Jos missä vaan on kielo haan, tai lilja puron-sannan, jos pesällään mä kyyhkyn nään, ne mieleeni tuo Hannan. Ja Clyden rannall' liiveissään on neidoill' lastikoita; mut vaikka vaatteet hienot on, ei Hannaani he voita. Kun kauppalaan hän saapuu vaan, on muita kaunihimpi; sen joka mies ja poika ties, vaikk' onkin röijyss' impi.
Duetto Sävel: »En voi sua unhoittaa poijes». KALLE ja TYYNE. Vaikk' oisikin maailma nurja Elä, ystäväin, sure vaan. Meill' onhan lempemme nuori. Usko onneen suotuisaan. Jos mull' ois rikkautta Ja kaikki kalliit aarteet maan, Niin silloin, armahani, Sun kietoisin ma purppuraan. KALLE ja TYYNE. Vaikk' oisikin maailma nurja j.n.e TYYNE. Mutta kuule, eiköhän sinne tullut ihmisiä puotiin!
Aikamme kehnous käynyt meihin on; pyrimme taistelutta voittohon, lepäämään tekemättä arkityötä, vaikk' *kamppaillen ois uhmattava yötä*. Mut sairaasti ei. Ei, vaan voimalla. Veenpaisumus meit' ei voi rangaista; se muisto, jonka elämäämme viemme, säteilee synkeydestä taivahan kuin sateenkaari yli maisen tiemme, liittomme merkki kera Jumalan. Se velvoituksen tiellä sulle hohtaa
Tuolla Kullervo nolona Kuin jälestä tappioitten, Vaikk' on voittaja ylevin.
ILMARI. Suur' on Kauko ja ylevä, Ei unohda maan etuja, Vaikk' on vallaton tavoissa, Raju, rohkea teoissa Matka taltuttaa rajunkin. Kaikki liitymme lujiksi, Alistumme, antaumme Saman sammon ympärille, Hääilolle suuren Suomen, Kuin tasainen tähtitaivas Päivän suurelle sulolle. Esirippu laskee. TOINEN N
Vaikk' out kaunis kasvoiltasi, Aivan loistava lajissa, Vaan on myrkky mielessäsi Niinkuin käärmeen kavalan, Annat suuta surmallista Juuri Juudaksen tavalla.