Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025


Omaiseni iloitsiwat, tuttawani ja ystäwäni iloitsiwat, ja luulenpa, että koko isänmaani iloitsi onnestani ja toiwosta, mutta kaikkiaan enemmän iloitsi Agneta, sillä oliwathan kaikki surumme ja ilomme yhteiset. Siihen aikaan ei ollut niin helppo saada lihawia wirkapaikkoja kuin nykyään.

Jos joku meille hyvin rakas henkilö on kadonnut elämästämme; jos surumme eroamisesta on niin suuri, että se poistaa ajatuksen että elämä, kuten niin kauniisti sanoitte, 'ei milloinkaan kuole', silloin minä voin käsittää että surevainen toivoo nähdä poismenneen vilahdukselta, vaikka se olisikin ainoastaan saadaksensa tehdä sille sen ainoan kysymyksen, jonka hän voisi toivoa tehdä: 'Oletko onnellinen?

Ja veli Martin'in usko on, ettei Jumala mittaa sääliänsä sen mukaan, kuin surumme ovat itsessänsä, vaan sen mukaan, kuin ne vaikuttavat meihin. Emmekö kaikki ole lapsia, pieniä lapsia Hänen edessään?

Miten me itkimme «les voeux téméraires» ille ja »Feodorille ja Marialle»! Siinä meidän surumme. Elämämme oli laulua, tanssia ja leikkiä iloisten naapurien kanssa; sivistyneempien kanssa me ihailimme soitantoa ja kirjallisuutta. Me luulimme olevamme hurskaita kun rakastimme niitä, jotka rakastivat meitä ja me jakelimme yltäkylläisyydestämme tarvitseville ympärillämme.

Te olette hädässä jaanneet meidän kanssa, teillä on sydän, joka tuntee surumme, mielikarvauksemme. Mutta minua huolettaa, että teidän nyt juuri itse kenties täytyy kärsiä puutetta ja kuitenni ei ole vallassani, teille jonkun osan velastani maksaa.

DONALBAIN. Vait'-olo paras: täällä kova onni Vois kairanreiän lymyst' äkkipäätä Karata meihin. Pois! Ei kyyneleemme Viel' ole kypsät. MALCOLM. Eikä valloillansa Surumme suuri. BANQUO. Ladyä hoitakaa! Meit' epäilys ja kauhu värisyttää; Kädessä Kaikkivallan seison tässä, Ja luihun kavalluksen salajuonta Ma sodin vastaan. MACDUFF. Minä myös. KAIKKI. Me kaikki.

Kenties minun pikemmin tulisi sanoa, että, vaikka meidän surumme on suuri ja hänelläkin on paljon vahinkoa siitä, minun mielestäni kuitenkin on jotakin hyvää siinä, että Polluximme pysyy niinkuin välittävä nivel meidän ja meidän esi-isiemme uskonnon välillä. Se muistuttaa meitä yhteisen luomisemme ja lunastuksemme siteestä sekä yhteisestä, vaikka himmeästä uskostamme Luojaamme ja Lunastajaamme.

Hän sanoi, että Thekla oli lapsi, jonka lapselliset surut eivät olleet vähäisempiä hänelle, kuin meidän surumme ovat meille; että taivaasta ehkä katsoisimme kokonaisen valtakunnan kukistamista vähäpätöisemmäksi asiaksi, kuin nyt Theklan koiran kuolemaa; etteivät kuitenkaan enkelit, jotka katsovat alas taivaasta meidän puoleemme, ylenkatso vähäisiä ilojamme ja surujamme, ja ettemme mekään saa ylenkatsoa pienten lasten suruja ja iloja.

Muuttuneeko elämä koskaan aivan samanlaiseksi, kuin ennen? Voimmeko koskaan unhottaa, että meidän tulee hellästi kärsiä semmoisia pikkuisia vikoja, kuin hänen, jotka nyt näyttävät niin vähäpätöisiltä, taikka semmoisella totisuudella, joka haihduttaisi joutavat surumme, ylistää sitä rakkautta, joka kerran on vaikeneva meiltä, niinkuin hän nyt?

"Mutta jos tämä tuleepi Puhe tietoon Pontiuksen, Ilmei saaneepi asia, Meidän suurempi surumme, Lepytämme lempeästi, Sovitamme suosiolla Maan vanhimman lain vakaisen." Huovi ottaapi hopean, Vartia valetun vasken, Poijes peittääpi totuuden. Kulta kurkkuhun takistui, Huokureikähän hopea.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät