United States or Nicaragua ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kuuristui alas säikähtäin, kurotettuna kilpi, Aineias; yli lennähtäin selän taa ase tuima tunkihe tanterehen, vaan kilven, sankarin varjeen, rikkui vuota ja vaski; ja välttäen noin väkipeitsen hirmuissaan hän ol' itse, kun hiipoi niin liki heitto, lankesi kaamea yö yli silmäin. Vaan jo Akhilleus viiltävän miekan kiskaltain päin tuimana syöksyi, huutaen hirmuisesti.
Mutta Apollo jo näin nyt pilkkasi Peleun poikaa: "Miksi, Akhilleus, ahdistat mua askelin nopsin, kuoleva kuolematont' ajat ihminen? Et mua tainnut tuntea taivahiseksi, kun noin tulit tuimana jälkeen. Troian et miehiä, jotka sa karkotit, vainota muista; kaupunkiin he nyt ehti, mut itse sa erkenit tänne. Et mua surmaa, sillä en kuolollist' ole kantaa."
Käskyä kuullen Meriones kuin rientävä Ares kulki nyt astuen eeltä, ja kohta he pääs sotarintaan. Mutta kun Idomeneun näki tuimana kuin tulen liekki kanss' asekumppanin astuvan päin taminein taesorjin, kiihtävin kiljunnoin väki Troian karkasi vastaan, alkoi taistelo nyt tasapää peräkeulojen alla.
Vaan nyt Akhilleus tuimana karkasi päin hänet kaataakseen, tuhotakseen, huutaen hirmuisesti; mut Hektorin kätki Apollo, kuin jumal' ainakin, vei sumun taajan taa kevyesti.
Miranda hyvin tiesi, kuinka verenhimoinen ja rohkea pantteri oli, ja vavisten hän pelkäsi, että makaaja unessa kääntyisi, taikka liikahuttaisi jäseniään. Hän astui aivan nukkujan viereen ja kiinnitti eläimeen hämmentävän katseensa. "Pois paikalla!" hän tuimana käski ja teki käskevän kädenliikkeen.
Saat joka päivä kyllän Hectorista, Jos haluttaa. Sua ei sais koko Kreikka, Varon ma, hänen kanssaan taisteluun. HECTOR. Tulehan sotakentälle. Siit' asti, Kuin heitit Kreikan asian, on sota Vain pilaa ollut. ACHILLES. Hectorko mua vaatii? Huomenna tulen, tuimana kuin surma; Nyt ollaan ystäviä. HECTOR. Tuohon käteen! AGAMEMNON. Mun telttaani nyt, kaikki Kreikan päärit!
Virkki ja tuimana kuin lumitunturi päin uros syöksyi, huutaen riens apukansain luo sekä iliolaisten. Pulydamaan tykö nyt, uron uljaan, Panthoon poian, kaikki jo kertyivät, kun kuulivat Hektorin käskyn. Vaan eturinnast' etsi hän viel' yhä rientäen eestaas, Deifobos mihin jäi, Helenos mihin, ruhtinas uljas, Asios Hyrtakon juurt', Adamas mihin, Asion poika.
Vaan sinä kohdata et, et katsoa tohtinut silmiin Aiast' aimoa, et sotamelskeess' iliolaisten iskeä mies päin miestä, kun et vedä vertoja hälle." Vastasi tuimana katse jo Hektor heiluvaharja: "Glaukos, kuinka nyt, mielevä mies, puhe laaduton sull' on?
Vastasi tuimana katse nyt Hektor heiluvaharja: "Pulydamas, noin neuvoen etp' ole ystävä mulle, muuten muuta ja oivempaa toki tietänyt oisit; vaan vakavissasi jos sinä tottakin moisia haastat, silloin taivahiset älyn vieneet sult' ovat varmaan, kun jylykorkean Zeun sanan unhottaa sinä käsket, tuon lupauksen, jonka hän itse on nyökäten suonut.
Maratonjuoksija lopetti kertomuksensa ylistyksellä: »Ei koko Suomessa eikä Timpuktussakaan ole sellaista poikaa toista kuin Paljas-Pekka!» Ahtautuneen joukon läpi tunkeutui kiireellä sankari itse, joka kertomuksen aikana oli saapunut paikalle. Tuimana hän asettui kertojan eteen ja tiuskasi: »Mitä sinä sanoit?» Kaikki ymmärsivät mistä oli kysymys: luvattomasta nimestä. Mutta puoltajia ilmestyi.