Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Kaasi jo Othryoneun, joka kaupungista Kabeson tullut ol' äskettäin, sotaviestin viertyä, pyytäin Kassandraa, Priamon tytärt' itselleen ihaninta, kihlauslunnahin ei, vaan valtavan työn lupaellen: Troian luot' ajavansa akhaijit pois väkivoimin. Niinp' oli tyttären myös hänen myöntänyt morsiamekseen valtias vanha, ja hän soti luottain nyt lupaukseen.
Taas halizonit toi Odios ja Epistrofos kaukaa kaupungist' Alyben, hopeoitten syntymämailta. Ennomos, tietäjä, toi Khromion kera mysialaiset; ennuslintujen eip' apu torjunut kuoloa tummaa, vaan hänet sorteli mies, juurt' Aiakon, joutuvajalka, virtaan, muitakin jonne hän surmasi miehiä Troian. Askanios Frygian väen toi jumalaimo ja Forkys kaukaa Askaniast', asekiistaan kiihkeät urhot.
Virkkoi noin, mut vait oli muut, ihan ääneti seisoi. Muuan Troian miespä, Dolon, oli, vaskea, kultaa joll' oli kukkurapäin, Eumedes-airuen poika, kasvoiltaan ruma katsoa, vaan ylen kerkeäjalka, taattons' ainoa poika, ja viis oli siskoa hällä. Tää väest' Ilionin nyt vastasi Hektorin pyyntöön: "Hektor, mieleni on, sydän käskee miehevä käydä tuonne akhaijien laivain luo sekä urkkia kaikki.
Virkkaen näin meni taas, hänet jätti, ja jäi uros yksin, mieless' aivoitus, joka ei toki täyttyvä ollut. Valtaavansa hän Troian näät sinä päivänä luuli, tiennyt mieletön ei, mikä Zeun oli neuvo ja hanke. Tuskaa, voihkett' aikoi näät tuta vielä hän antaa iliolaisten, akhaijeinkin taas ankarin taistoin.
Mut ottelon keskeen riensi Apollo ja löi sekasortoon kaikki akhaijit, vaan väki Troian sai sekä Hektor kunnian kuulun. Danaolaisia muit' ei surmata huolinut Hektor, vain Patrokloa päin kaviokkaat ohjasi orhit.
Mutta Olympoon taas kaikk' astui muut ikivallat, ken vihan vimmaa täynnä, ken voiton riemua korskaa; luo isän istuivat jylypilvisen. Mutta Akhilleus Troian miehiä kaas, hevot hengeti löi kaviokkaat. Kuin savu kaupungin palavaisen sankkana nousee aavoja ilmoja päin, ikivaltain kosto kun iskee, ahdistaa hätä kaikkia, saa moni haikean murheen: huoleen, hirmuun noin sai iliolaiset Akhilleus.
Hän rumin mies oli Troian luo tulijoista, kampurajalka ja nilkku, ja kumpikin kyttyräolka painunut rintaan päin; pujo pää ylihuippuna viistoon suippeni, kasvoi peittona sen hiushaituva harva. Muist' yli inhosi häntä Akhilleus ynnä Odysseus, heitä hän herjasi näät yhä.
Sill' ei hän kehnona kuollut, vaan soti varjellen hän miehiä, vaimoja Troian, seisoi paikallaan pelotonna ja väistymätönnä." Hällepä näin Priamos jumalainen vastasi vanhus: "Sinne mä lähden, äl' estele siis, älä lintuna turman linnass' itse nyt tääll' ole, sillä et mieltäni muuta.
Riensivät tuimina päin, kuin metsän karjua koirat haavoitettua ahdistaa ajomiehien eellä; innoll' ensin kyllä ne rientävät sen repiäkseen, mutta kun voimaans' uskaltain päin kääntyvi karju, koirat karkuun kaapaisee, mikä minnekin pääsee: noin väki Troian heit' yhä parvina vainosi ensin, miekoin miehiä iski ja keihäin kärkeväpäisin; mutta kun Aiaat käänsihe päin tenän urhean tehden, kauhtui kasvojen karva jo heilt', ei tohtinut kenkään 733 syöksyä ottelemaan sen koommin kaatunehesta.
Ennen suo toki meidän Zeus kuin danaolaisten voittaa, vaan vapisette nyt itse te taistoa säikkyin." Virkki, ja Aineias jopa kauasampujan tunsi seisovan silmäins' eessä ja äänin raikuvin huusi: "Hektor ynnä te muut sekä Troian ett' apukansain johtajat! Voi häpeäämme, jos aimojen eellä akhaijein karkkoisimme nyt Ilioniin, pelon valtahan vaipuin!
Päivän Sana
Muut Etsivät