Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Verhossa hennon harson Pieni nyt nukkuu vaan, Silmät ei auenneina Viel' ole maailmaan. Silmät jos aukeaakin, Harso ne verhoaa, Harso jos poistuneekin, Ilma tok' auertaa. Vuosia viettyy vielä, Auerkin siirtyy pois, Maailma kirkas loistaa, Jos silmäsi terveet ois! München 16/4 Miks riennät, Iisari kiiruissas Ja juokset vaahtokierroksissa?
Seuraa onni oivallinen Häntä askareissa ainiaan; Tuosta yksi haasteleevi: »Velhon keinot kyllä tuntee hän», Toinen taasen todistaavi: »Usein hartaasti hän rukoilee.» Mutta vaihka valtiasna Katri emäntänä elelee, Ei tok' käyskel kempaellen Turulla hän mailman turhuuden. Kainona hän käyskeleevi, Kasvohilla rauhan kirkkaus, Kuni katsahtelis silmä Aina valkeuden enkeliin.
Saattaisiko suurisynty, Auttaisi ylinen armo, Tätä neittä Niemelästä, Kaunoista Kalinalasta, Immeksi ison kotihin, Tahi Karpalle kanaksi; Tok mie tuohukset vetäisin, Vahasauat saatteleisin, Parahiksi pappilahan, Kirikköhön kiiättäisin. Ei tytär jokehen jona.
Pihalle häntä kohti kiiruhdan Mut' eipä mua hän tok' älynnyt Siin' ottamahan käten' ojennan, Vaan juuri kun... KILPI. Jos päättäisit jo nyt! AINA. Mut maltas, vaari kulta, maltas vaan, Niin että kertoa ma kaikki saan. No niin, tuo armas aidalla jo on Voi tarinaani! paljon pois jäi siitä Hän aidall' onpi, olen levoton, Tuon tikapuut ja kiipeänpä niitä Ja astuin sitte tuolle aidalle.
Monelle kyllä suotu On riistat, aartehet, On maat ja valtakunnat Ja linnat kultaiset; Ja huolin, kyynelsilmin He päivää alkavat, Jon koille kiitosvirtes Sä soitat riemuisat! Kyll' ihmislapsi hylkäis Sun halvan olentas; Ei kiittele hän Luojaa, Vaan ain' on vaateljas. Sun hento henkes sortaa On hänen vallassaan Tok' onneas sä kiität, Hän kiroo onneaan. Miks nurkuin taivahille Hän kylmän silmän luo?
»Muistan tok'», sanoi Hanna, »eipähän minulla muuta iloa tule olemaankaan». Salmela palkitsi häntä suuteluilla. »Mutta tiedätkö, armas, mitä sinulta vielä pyytäisin?» Hän pani toisen kätensä Hannan kaulan ympäri, nosti toisella hänen leukaansa ylös ja katsoi häntä syvälle silmiin. »Lupaatko täyttää?» »Jos vaan voin. Mitä se on?» »Elä käy varsin paljon seuroissa, eläkä tanssi.
Sillä kansa korven synkän sivistystä vailla on, Henki, kieli kehkeymättä, halu vain on valohon. Sitä ohjaamaan sä riensit tiedon ikilähteen luo, Kansa Suomen janoovainen riemumielin tuosta juo. »Valo kirkas, valo kaunis tok' on vain kuin Alppein jää, Jos se ainoasti loistaa, ei myös taida lämmittää», Näin sä lausut varoitellen, valon vaadit lämpöä, Vaadit kansaa, maata kohtaan hellintä sä lempeä.
Macbeth mahdissaan Viel' elää eikä ennen aikojaan Veroa tuoneen maksa. Mieli palaa Tok' yhtä kuulla; tietonneko alaa Se lie, niin sanokaatte: kuninkaiksi Tuleeko täällä Banquon lapset koskaan? NOIDAT.
Tok se on veteä toisti Uuen linnan linnukkinen, Suomen suolainen silakka, Kaupungin kala makia. Pois tulee tytölle lähtö. Aina muut mukahisensa, Kuki kielikumppalinsa, Ottavat omilta mailta, Tuovat mailta tuttavilta; Minä vieno vertoani, Minä kainu kauppoani, En ota omilta mailta, Tuo en mailta tuttavilta.
Sinäkin minua aina Kohtelet kuin vertojasi, Et kuin ylpeä kälysi: Halveksien, ynseästi. Hän ei aavista minussa Muuta kuin matalan orjan! Monesti sinua säälin, Pyykit kun peset hänelle, Ruokit, hoitelet eläimet, Illoin valvot viimeiseksi, Kehrävartta keikutellen, Taas ensiksi aamuin nouset, Et sulosanoja kuule, Aina tok' iloisna laulat. ANJA. Miks' en voisikin iloita?
Päivän Sana
Muut Etsivät