Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Ja minkä toivoi, tahtoi, sen Hän valtavasti puuhaten Töin, toimin meille osti. Hän missä kulki, kukkaseen Maa puhkes hänen muistokseen, Niin tiukkui askeleensa. Vaan tiedon valolähtehen Tuon kukkienkin kukkasen Sai Aura rannallensa. Kun kerran jätti meidän maan Sen rakkahana rinnassaan Tok' ijän kaiken kantoi; Ja Suomen kansa omakseen Myös hänen sulki sydämeen Ja isän nimen antoi.
Se miekka Se kuninkaamme kaatoi. Pois tok' pelko! Omillannekin tyydyttämään teitä On Skotland kyllin rikas. Korvannette Nuo viat muilla ansioilla! MALCOLM. Niit' ei Mull' ole lainkaan.
»Niillä pitäisi olla ihan toisenlainen kuri», jatkoi vielä Mari, »antaisivat siellä koulussa edes vähän selkään, että oppisivat». »Oho! Tulkootpas! Kyllä pojat silloin näyttävät. Ei ne anna itseään niin just' piekseä.» »Minkähän nuo tuolle taitaisivat?» »Kysyvät, että mikäs se on koulun laki? Osaa ne tok' sen verran puoliaan pitää. Ei ne ole niinkuin tytöt.
Ai kiitos siitä, sanoi Beda muori ja pyyhkäisi peukalolla kyyneleen kummastakin silmästä, kunhan tulisitte siunattuun aikaan! Mie oikein oon ahistuksessa, että se Antti tekee ittelleen pahaa. Mutta eihän Jumala sitä tok' salline?
Mut emmehän tuiskussa kuljekaan, kun oikein me aattelemme. Vaikk' elämme kaikki me päällä maan, niin maassa tok' kiinni emme. Tääll' onhan niin paljon muutakin kuin multaa, on kaunista, kultaakin, kun oikein, oikein me etsimme vaan. Niin kaunis, kaunis on maa. Oi, katsokaa, miten lainehet niin kauniisti rantoja kaulaa! Oi, kuunnelkaa, miten lintuset niin kauniisti lehdossa laulaa!
Wibelius nimensä, se korkean ei suvun ollut, arvokas tok' on: se hänen nimenään sai kunnian ja nousi arvohon. Kultaiset päivät vankan miehuuden hän rauhan toimiss' oli viettänyt. Nyt sota riehui maassa isien, hän vanhus oli nyt. Saaliina raastettuna ystävän ja vihollisen kesken vuorottain, sai levon, rauhan antaa alttiiks hän hyväksi voittajan.
Eipä neiti mennytkänä, Tuon neiti sanoiksi virkki: "Tok' en Kuulle mennetkänä, Kuuli' on kumma katsantonsa, Muotonsa monennäköinen: Milloin kaita kasvoiltansa, Milloin liiaksi leviä;
Kun tuli Duuva kersantti siis kerran uudestaan Ja laski vanhaa virttänsä: "Sven, miksi aiotkaan?" Niin vastausta hämmästyin tuo äijä säikähti. Kun Sven, hän nokkans aukasi: "niin, sotamieheksi." Ivaten vanha kersantti tok' viimein naurahti: "Vai, pöllö, pyssyn saisit sä, sä sotamieheksi!" "Niin," poika mietti, "nurinpäin käy täällä kaikki vaan, Lie ehkä helpoin kaatua maan eestä, kuninkaan."
MARCUS. Tok' anna järjen johtaa voivotustas. TITUS. Jos tässä kurjuudess' ois järkeä. Niin voisin voihkinalle rajan panna. Kun taivas itkee, eikö maakin tulvi? Kun myrsky riehuu, eikö meri ärjy Ja pöhöposkin uhmaa taivaita? Kysytkö järkisyytä tähän meluun? Min' olen meri; kuules, kuin se huokaa!
Terve kolminkerroin ylevälle, Jonka vainottujen auttajaksi Kasvatit ja varjoks vaivasille! Istu, lepää matkan vaivastasi Sekä riemuin kuule mitä kerron: Sota olj jo kova syksyst' alkain, Ystävä ja vieras maata raivas, Aseeton sai rauhassa tok' olla; Kulunut on päivä tuskin siitä, Miehiä kun naapurpitäjäästä Joukkoo seuras vihollista vastaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät