Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 31. toukokuuta 2025
Kuka huolii, kun Elbe juoksee pajujensa ja tammiensa ohitse Wittenbergin kohdalla, minkä osan sen vedestä aurinko sulatti vuorten puhtaasta lumesta ja mikä tiukkui vähäisistä lähteistä hiekkaiselta lakealta? Sekä lähteet että lumet tulivat alkuansa pilvistä ylhäältä; ja molemmat saattavat, kun ne yhdessä juoksevat eteenpäin, ruohon kasvamaan, lehden puhkeamaan ja koko mailman iloitsemaan.
D'Artagnan päästi irti Athoksen kädet, joita hän vielä oli suonenvedontapaisesti puristanut ja kiiruhti rouva Bonacieux'in luokse. Hänen kauniit kasvonsa olivat aivan väännyksissä; hänen lasimaiset silmänsä eivät katsoneet enää mihinkään; väristyksiä kulki hänen ruumiissansa ja hiki tiukkui hänen otsaltansa. Taivaan nimessä, kiiruhtakaa, huutakaa! Porthos, Aramis, hankkikaa apua!
Mutta kun nainen aikoi nousta, kaatuikin hän pitkälleen kylmälle maalle. Anna! Rakkaani! huudahti mies, tarttuen häneen ja nostaen hänet ylös. Carl! kuiskasi nainen, katsoen pitkään auttajaansa. Kuuvalossa näki viimemainittu, että naisen suusta tiukkui verta, jota levisi hänen huulilleen. Hyvä Jumala! huudahti mies, miten on laitasi Anna, Anna?
Täällä vihdoin pääsivät ampiaisista, mutta kauan viipyi ennenkuin voivat isännälle ja rengeille selittää kummallisen käytöksensä. Ne olivat naurusta pakahtua, joka teki ystävä-polostemme onnettomuuden vielä katkerammaksi. Joesta noustua tiukkui vesi vaatteistansa. Mutta ei kylvynnässä kyllin. Kumpikin oli saanut muutamia ampiaisen pistämiä silmiinsä ja pian olivat miehet silmäpuolia.
Kumppani nosti hänet ylös, tarkasteli häntä likemmin ja huomasi, paitsi otsahaavaa, vielä suuren haavan rinnassakin. Nutussa oli juuri sydämmen kohdalla vanha paikattu reikä, mutta sen vierestä uudesta reiästä tiukkui vertä. Hän avasi varovasti kumppaninsa vaatteet eikä ollut uskoa silmiänsä. "No, lempo vieköön!" virkkoi hän, ja Ida-rouva, joka piti vesivatia, punastui ihan korviinsa asti.
Minä vapisin ja eversti oli ikään kuin rampaantunut. Tuskan hiki helmeillen tiukkui hänen otsaltaan.
Hänen vaununsa vakava Kulki pilven kukkuloita Rakehitten rattahilla. Taivas selkeä sakosi Mustan pilven peittehestä, Tiukkui taivahat sadetta, Vesi vuoti viljavasti. Liikkui luodut luonnossansa, Liikkui Luojan liikuttaissa, Kaikkivaltiaan käsissä. Nämät oli nähtävissä, Mutta eipä siedä silmä Nähdä näkymättömiä, Kukapa saattaapi sanoa, Jot'ei ole ennen nähnyt Eikä kuullut korvillansa?
Niille he heittäytyi sekä verhokseen veti pilven kauniin, kultaisen; alas tiukkui helmivä kaste. Noin laell' uinui Gargaronin sikiunt' ylitaatto kaulaten puolisoaan, unen uuvuttaissa ja lemmen.
Isänsä kaatunut oli Pietarin Ja Ruotsin kuninkaan sodan melskeissä, Ja äsken ryöstetyn hovin huoneissa Asusti yksin leskenä äitinsä. Pultaavan tanner tiukkui nyt verestä, Ja voitonriemu räikyi jo, silloin juur Palautui hänen kaivattu poikansa, Vaan yksinään ja vaalea kasvoiltaan.
Hiki tiukkui hartioista, Vieryvät vesipisarat, Vieryvät veren näkoisnä, Peseepi pahimman nurmen, Joka kauvan kastettuna Virhiksi veren vioilla Aina asti Aabelista, Kainin lyödystä kädellä. Tässä työssä työlähässä Enkeli edes tuleepi, Lohduttaapi Luojoansa, Vaivan alla vahvistaapi. Koska nouseepi kedosta, Tuleepi tykö omainsa, Nukkui Siimoni surussa, Johannes unehen juuttui, Jaakobi jalo väsynyt.
Päivän Sana
Muut Etsivät