Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Jo sekin kauno poissa, Ja suvi lehdikkoissa Mull' uudet riemut suo. Sill' tammen alla tuossa Kosk' nuoret nään ma koossa, Ma yllyttämään heit'! Jo jäykkä poika vierii, Ja tyly tyttö kierii Mun kuullen säveleit'. Te jotka siivet luotte Mun kantoihin ja suotte Mun yhä pyöriä vaan, Te runottaret, varmaan Myös mäkin luona armaan Tok' vihdoin rauhaa saan? Itsepetos.
Itse sä kuolet pois, ja sun raajasi multahan pannaan, henkesi kuolematoin kuoloa tunne tok' ei, vaan valo uus' kun kirkastaapi jo uusia maita, uutena luomana myös nouset sa taivaasen päin. Talven aika. Usein kuulee valitettavan talvien pituutta ja kolkkoutta täällä pohjoismaissa. Väitetäänpä vielä, että meillä muka olisi yhdeksän kuukautta talvea eikä kolmeen kuukauteen mitään kesää.
Mut täytyy mun onneani koettaa. RITARI. Kas, oivaa! Lie tosi sana: kahdet kynnet on aseina pirun munkki sekä nainen. Mua tänään toisista hän toisiin viskoo. DAJA. Te, tekö täällä, jalo ritari? Jumalan kiitos! Missä kaiken aikaa olette piillyt? Sairaana tok' ette? RITARI. En. DAJA. Tervennä siis ootte ollut? RITARI. Niin. DAJA. Olimme kovin huolissamme teistä. RITARI. Vai niin?
Runoilija antaa hänen itsensä kertoa matkansa alusta näin: Kuningas armokatsein, lemmekkäällä Puheellaan valtas minut kokonaan: "Mit' ylevää ja suurta maan on päällä, Se vaivoin taistelulla voitetaan: Ken pelkää vaaroja, hänp' älköön täällä Kunnian temppelihin tulkokaan; Josp' elo sen, ken jaloon toimeen tarttuu, Kuluukin siinä, niin tok' arvo karttuu.
Miks siis arkailla Ja sietää röyhkän lihatönkän uhkaa, Ja lain pelosta antaa hänen olla Yht'aikaa tuomari ja hirttomies? Oliko siellä seuraa? BELARIUS. Emme nähneet Niin päätäkään; mut tietystikin hällä On seuruetta. Vaikka luonteens' onkin Ikuista vaihtelua pahemmasta Vain pahempaan, niin tok' ei hurjapäisyys, Ei sula hulluuskaan niin mieltä veisi, Ett' yksin tullut ois hän.
Musta henki, tiedä se, Jumala antoi joka lapsellen Enkelin, joka näkymättömänä Alati hoitaa, suojelee ja turvaa Pienoista lasta, päivin sekä öin. Kuin laps on vaarassa ja kuin se lankee, Niin ottaa enkel' lapsen syliinsä, Ett' ei se loukkaudu. Milloin tulen Tai veden vaara uhkaa, puhaltaa se Taivaallisella hengellään pois liekit Ja kantaa pienokaisen yli virran. Kuin lapsi tekee syntiä, niin itkee Tää enkel' oikein sydämmellisesti, Ja kyynelensä vuotaa lapsen poveen, Herättää omantunnon nukkuvan. Se ään' on, jot' ei kuule kenkään muu, Vaan se tok' aina kuiskaa: armahainen, Sä puhdas, hyvä ollos! Jumalaa Sä pelkää!
Naiset aikahtaa! Vuoret raikahtaa! Pensaan taakse peittynyttä Huomattu ei ollenkaan; Sieltä nousee Matti-kyttä, Leikkihin se temmaistaan. Hilpeätä elämää Vilskuu yössä rauhaisessa, Vallatonta rähinää Tok' ei kuulu seuruessa. Likellä ja etähällä Kokkotulet leimuilee, Milloin sydän riemuitsee, Joll' ei ajalla juur tällä?
Tok mie kättä käpseäisin, Vaikk' ois käärme kämmenellä; Tok mie suuta suikkajaisin, Vaikk' ois surma suun eessä; Tok mie kaulahan kapuisin, Vaikk' ois kaima kaulaluilla; Tok mie vierehen viruisin, Vaikk' ois vierus verta täynnä.
Niin kun sisareni puhui, että miehet ovat tehneet naisen tilan niin kurjaksi, ettei sitä voi enää sietää, vaan että se on perinpohjin korjattava, niin siihen ukko alkoi tuumailla, että »millonkapa nuo lienöö miehet naisten tiloja tehny, tehkööt tok ite tilasa ja pankoot niin olokia alleen, ettei varmaan kylykiä pakota.»
Tien vastukset silt' usein sulkee Ja nöyrtyen se väistyy, kaivaa, Niin kokee monta matkavaivaa, Vaan valtavirtahan tok' kulkee. Niin virta paisuu mahtavaksi Ja laivat, tehdastyöt se käyttää Se voiman, rikkauden näyttää Purojen pienten nostamaksi. Viipurin lyseon avajaisissa 2 päivänä syyskuuta. Miehen into ilmoitaksen Töissä, ei vaan sanoissaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät