Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Taas kyllikseen hän itkenynnä On hiukan aikaa tyynnä Tok' armastellen ainiaan. FAUST. Pois käärme, pois sun paulas! FAUST. Pois, konna, ryömi matkojas! Et mainita saa sulo-naista!
Kun pirua et pelkääkkään, Sa pelkäät Jumalaa. Sa määräs tee, ei tahtoas, Ja jollei auta muu, Saat aika löylyn tunteas, Pie tahti vaan ja suu! Kun mieles laatii rynnistään, Ett' seisot tingatta Tok' alallasi yhtenään, On tietää huutia! Ken luikkuaan ei säästele, Sen vieköön peijakas. Sa verta, veikko, tuhlaile, Ei ampuneuvojas!
Silmissäs unten vienos vallitkoon, Unelman enkel yksin rintuessa! Lapsen haudalla. Ken lie niin lyhyeks säädellyt, Oi lapsi, ties', ku jättänyt Maan riemut oot ja huolet? Sait nähdä vasta kevättäs, Tok' asui kyynel silmässäs, Sielussas tuskan nuolet. Taas rauhas sulle annettiin, Makeesti, syyväst' uinut niin, Kuin kukka kankahalla, Mi nukkuu lunten alla.
Omalle jaloudellehen, huolelleen Mä olen jalon poikani heittänyt, Vaan sentään mulla oikeus yksi on, Mik' äidille on kallihin kaikista, Se että toivoo parhainta lapsestaan. Ja nyt mä kysyn sulta tok enpä mä, Mut mykät kuvat nuo minun kauttani Mit' olet kokenut, mihin kunniaan On urhoollinen mielesi pyrkinyt?" Se oli ruhtinattaren tervehdys, Hän istui, käski poikansa istumaan.
Ken onnellisna rinnoilles Tuikahtaa vois ja ken sais sun, Sun luonas soinnun kaivatun! Mun sydämeni kiveä lie raskahinta varmaan, Kun toisinaan pois puhkaista on rintakehäni. Ei kovaa tok', ei jähmeää kuin kylki vuoren harmaan, Kosk' useasti kuohulähteen lailla läikkyvi.
Ma hänen silmäänsä, Mi uljuutta ja hurskautta loistaa, Oon katsellut ja kuullut ääntänsä, Mi syömen niinkuin kielisoittimen Saa tuhat sävelettä kaikumaan. Oi, miks' en hänen rinnallensa pääse, Ett' nähdä voisin, kuinka ilomielin Hän vaaraa, kuolemata vastaan käy? Tok' aatteissani häntä seuraella Ma saan ja rukoillessa häntä luonnella. Katsoo ulos ikkunasta.
Sieväst' oiti hän pois pani piipun ja, astuen vastaan kenstinä käytökseltään, suuteli tyttösen kättä. Haastelias alun ei tuo arvon herra tok' ollut, suu vain lieheellään hän helläst' iskevi silmää.
»Ja jos nähnyt Vellamon sa olet, poika parka, silloin tuli turmasi, tok' ällös olko arka! Käydään tuota katsomahan, mittyinen on herja.» Käytiin, nähtiin Vellamo, mi kaitsi vetten karjaa. »Houkka, houritko vai onko järjessäsi vikaa? Talon rouva itse on se, apuhun nyt pikaa!» Juoksi, joutui mylläri, jo venehessä souti virran vievän saarehen, pois Anja-rouvan nouti.
Anna-Maija paiskasi kiireesti oven kiinni ja tuumaili mennessään: "tokihan minä tok' juoksen ainoan sisareni tähden, ja kyllä hän todellakin on kovin huono." Pian olikin Anna-Maija matkalla lääkärin luo. Kiireesti hän kulki, eikä ollut näkevinäänkään "Malinskaa" ja "Häyryskää", vaikka ne kulkivat torille, tuolla kadun toisella puolen.
Viimein tok' hämmentää taistelon tuiman Kumppanein kirkas keihäs, Kontio rinnassaan liehtovas, kuumas, Tuntevi raudan kylmän Ja kallistuu Kinosvuoteellens, Ja tummaksi katsanto käy, Mi tulta ja liekkiä iski.
Päivän Sana
Muut Etsivät