Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Tuvass' istun ryöstetyssä tässä, katon varpustakin köyhempänä; iloisempi tok', kuin ennen koskaan onnen päivinäni, oisin nyt ma, jos tuo urho tulis tervehenä puolisoni kanssa kylän mailta, jonne vihollista vainosivat." Vanhus viime sanan kuultuansa, nousi, kuin ois levännyt jo kyllin, mutta silmiss' asui synkkä huoli. Viipymään ei viihtyny, vaan suoraan kylään rikkahasen päin hän riensi.
Mutta parempia ystäviä teillä toki on siellä. Vai niinkö pelkäätte, että ovat unohtaneet? Eivät ole, saatte uskoa. Ja siellä aina jotain neuvoa keksitte, suurempi kaupunki kun on ja enemmän liikettä. Pitäisitte koululaisia, niinkuin muutkin leskirouvat. Sehän tuo olisi. Elämä ehkä myöskin on huokeampaa siellä... No jopa tok'! Monta vertaa huokeampaa.
Mut kyyneleet jos vaan On hällä poskillaan, Niin sadekuuroa On silloin ilmassa. Ja vihan pilvi jos Hält' otsan verhoais, Ja pilvest' irti jos Salamat leimahtais, Niin silloin taivollain Ois ukkosilmaa vain. Kaikk' ilman vaihteet noin On vallass' aina sun, Mun kultan', aurinkoin! Tok' aina kaunist' ilmaa Suo ihailla vain mun! Ja sadetta jos hankit, Niin olkoon satehena Vain suukkosesi sun!
Vaikk' kulki Dunsinaniin Birnam-metsä, Ja vaikk' et ole sinä vaimon luoma, Niin viimeistäni koitan: rintan' eteen Asetan kilven; karkaa päälle, Macduff; Kirottu se, jok' ensin huutaa: seis! Torventoitauksia. MALCOLM. Kaipaamat ystävämme tervein' ehkä Palaavat vielä. SIWARD. Jonkun kuolla täytyy; Tää suuri päiv' on huokea tok' ollut. MALCOLM. Macduff ja jalo poikanne on poissa.
Tok' voiko antaa enemmän kuin lemmen, Kuin itsensä ja henkensä? Ei, ei! Vaan voipa antaa elon, onnen, riemun Ja kaikki, mitään mitään vaatimatta. On kyllä herttaista, kun onni koittaa, Kun lemmen lempehen saa vaihettaa, Vaan luopumuksellakin taivas on, Tuo uljuutensa kärsimään ja kuoleen. Jäähyvästi nyt, mieli-unelmat, Mun, tyttöraukan, vuosikumppanit!
Mutta sitten tuli taas hänen sieluunsa todellisuuden kova tunne, hän nousi ylös masentuneena kuin jokin raskas paino olisi murtanut hänen voimansa, ja verkalleen lähti hän kulkemaan kotia kohti jupisten: "Senkin vanha hupsu! Senkin vanha hupsu!" Silloin sanoi Rosalie hänelle yhtämittaa: Olkaas tok' rauhass', rouva! Mitäs te sill'viisii hääritt'.
Ei uuvu, ei vaivu, Ei tieltä ne taivu, Ja valkeuttaan Ne luo yli maan. Vuos'tuhannet siellä Ne loistoa loi, Vuos'tuhannet vielä Ne välkkyä voi. Oi, Luoja, kuin voinen Ma, maan tomu moinen, Sun tekosi nää Ja työs käsittää? Tok' ilmasi laajat Ja ihmehes nuot Ja tähtesi taajat Mun tutkia suot. Maailmojen luoja, Sa ihmetten tuoja, Kuin sanomaton Sun voimasi on!
On Kosbin kansa vielä kostamatta: Valamme kautta Moab voitti rauhan, Tok' ei sen kaksoissisar Midian. Aseihin! Murhaa Midianille! KANSA: "murhaa! murhaa!" Lähtevät. SAALU. Mun poikani! Oi armas poikani! VIIDES N
GUIDERIUS. En, Cadwal, laulaa voi; vain itkullani Sanoja säistän; murhevirressä On epäsointu pahempi kuin templiss' On pappein valhe. ARVIRAGUS. Lausukaamme siis. BELARIUS. Isompi suru poistaa vähemmän; Sill' ihan Clotenin te unohdatte. Hän kuningattaren tok' oli poika; Jos vihamiesnä tulikin, niin siitä Sai palkkansa.
Anna ainoinen Jumala Miehelle anelevalle, Anna kynttä kymmenistä, Karvoa monennäöistä; En sua kiviltä kiitä, Enkä kannoilta kumarra, Tok en palvele pajuilta, Havun oksilta halaja Kynsiä minä kysyisin, Aina jalkoja anoisin, Kysyn kynnen kantajata, Jalan jalon juoksijata, En parasta, en pahinta, Kysyn keskikertahista. Anna ainoinen Jumala.
Päivän Sana
Muut Etsivät