Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Italia! impi, joka taivahalta sait turman-kauneutes ja viehäkkeitä, mist' yhä koitui sulle kyyneleitä ikituskain, jotka näkyy kulmais alta: Jos et ois kaunis maa, vaan luja valta! Jos et sais lempehen, vaan pelkoon heitä, jotk' ihaillen sua himojaan ei peitä ja kuolontuskiis ei sua jättää malta!
Herää toiset vuoteissansa: »Miksi hätäkello kaikuu?» Toiset rientää huoneistansa: »Mistä melske, huudot raikuu?» Kohta kertoo liekinhulmat idän, lännen taivahalta: »Kaupungiss' on ryssät julmat, raivoo raakalaisten valta!» Koht' on kaikki liekkimerta; kuka ehtii, pyrkii linnaan, kalvat kalskaa, vuotaa verta; päivä koittaa kirkkahinnaan. Mutta hätäkello kaikaa!
Yön taivahalla jo tähdet käy, ei kulta korkea kotiin näy. Mua jos sa lemmit, miks viivyt poissa? Jos sua en lemmi, miks viihdyn koissa? On kallihimmat mun lempein yöt kuin kullat, päärlyt ja helmivyöt, mut lahja kallehin taivahalta on lemmen ylpeän vapaa valta. Niin raskahasti lyö sydämein. Mit' armahain sulle pahaa tein? Mua miksi loukkaat, kun sua ma lemmin?
Pilvi toivon tähden peitti, Neiti itki katkeraan, Sulhonsa kun hänet heitti Kuni kukka kuihtumaan. Anoi siitä sulhollensa Taivahalta kostoa, Sekä lohdutukseksensa Toivoi hälle kuoloa. Vaan kun miehuus sodan poisti, Haudass' sulho makasi, Haudan päällä patsas loisti, Isänmaa min pystytti. Niinpä nähtiin neidon silloin Patsaan luona polvillaan Murhehtivan aamuin illoin, Katuellen toivoaan. Sairas.
Nyt sinusta ma erkanen Mun synnynmaani herttainen, Sun salot, järvet, kukkulat, Niin kalliit ja niin armahat, Nyt katoavat näöstäin On meri edessäin. Vaan taivahalta säihkyvät Mun kotimaani tähtelät Ja Suomen laulu mieluinen Tääll' soipi päällä aaltojen Ja tuuli Suomenniemeltä Tuo tervehdyksiä. H
Tuli sunnuntai-aamu eikä pitkään aikaan ollut niin kaunista ilmaa ollut. Näytti siltä kuin koko luonto olisi pesty yön kasteessa ja nyt seisoi parhaimmassa sunnuntai-puvussaan. Ilma oli niin keveä, raitis ja puhdas, jok'ainoa pilvi oli taivahalta hävinnyt, sen laki oli kaunis, kirkas ja sininen, ikäänkuin se tahtoisi helmahansa sulkea koko maailman.
Tulet totta tuonen tullen, Tulet vastoin tahtoasi, Tulet käskyllä kovalla, Koska torvi taivahalta Kutsuu kuollehet kokohon, Herättääpi haudoistansa, Tuopi tuomion etehen; Koska meret mullistuvat, Tuli tuima kaikki syöpi, Voimat vahvat taivahankin Värisevät, vapisevat.
Mihin, aaltojen impi, ain eestäni väikyt ? Pois kaikki jo soisin, pois taakkani helmiksi kaulaas sun. Vihan päivä. Tuoksui aamu toukokuinen, keikkui impi ilosuinen, uuden nurmen nuorteuinen. Katsoi päivä taivahalta, koivut lauloi kukkulalta, impi hymyi hatun alta. Niinkuin munkki, mustaveli miesi tietä mittaeli, tyhjäsydän taivalteli.
Vait on metsä. Niityt, pellot vartoo yötä valkeaa, kilkattavat karjankellot suven aikaa suloisaa, saunan savu rannan alta kertoo raatajista työn, hattara vain taivahalta haavehista pohjan yön. Silloin, katso: pursi outo puikoo kohti valkamaa, vaan on kumma venhon souto, siivet sitä kuljettaa, ei, ne joikuu joutsenina, kaartuu kaulat korkeat, päilyy lahden lumpehina linnut päivän-paistavat.
Me teemme riemusta rikkaammaks ja kaihosta kauniimmaksi; ääressä takkavalkean sua suutelen kerran ja kaksi. Sua suutelen, itken ja iloitsen ja tuumin: hän kaikki kantoi; hän voi mua sietää tuokion, siks ijäisyyden hän antoi. Suvi-illan vieno tuuli huokaa vuoren alta, hongikon polkua hopeoipi kuuhut taivahalta.
Päivän Sana
Muut Etsivät