Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Tai rauhan-enkel', Luojaltansa Jok' anoo maalle armoa? On ihminen, on luonnon lapsi, Keväimen tytär nuhteeton; Ylkänsä pelkää luopuvaksi Siit' on hän valpas, rauhaton. Ei unta saa, hän hiipii yöhön, Hän etsii kullan kotoa: "Oi, jospa aamun koittehessa Ylkääni voisin kohdata!" Ei kuu, ei tähdet taivahalta Valaise tietä tyttösen, Epäilys häitä toivon peitti, Kuin taivahan yö pilvinen.
Minä tempaan Fredrikin ryövärin käsistä hän huutaa täyttä kurkkua, se on tietty kuningatar syöksähtää kuin raivotar ei, kuin madonna minua kohti minä lasken pelastetun uhrin hänen jalkainsa eteen notkistan polvea, niinkuin herra Lafleur tekee näytelmässä, ja huudahdan: Hyvettä kun vainoo väkivalta, apuun rientää perho taivahalta. Juuri sentähden, Bjelke, minun täytyy kiinnittää perhonen lakkiini.
Jo olen raatant työt tuhannet, Saat toiset toimitellut; Jo olen uinut umpilammit, Saanut sieltä suuret hauit, Suuret hauit, kultasuomut, Käynyt neulojen neniä, Tallant rautatapparoita, Ampunt tähen taivahalta, Pilkan pilvien lomasta." Antoi Kommi tyttärensä, Tyttärensä, nuorimpansa Kojon pojan puolisoksi.
Altti=soolo: Kah, taivaan tähdet radoillansa Iäti Jumalalle kantaa kiitostansa, Ja päivä kertoo päivällen. Kaaoksen kohdust' aamu käskystäsi saapi... Sopraani=soolo: Oi Herra, kaikki maat Sun voimaas ilmoittaapi. Sa meille kevään aina uudistelet, Auringon käsket kaikki kirkastaa; Sa käsket ruohoin maasta versoella, Ja raikkaan kastehen ilmoja puhdistaa, Ja tuulen taivahalta pilvet pyyhiskellä.
Muut on muotoja: sisällys ylin vaan on yhteisjärki. Itseys on ihanin mahti, minkä sait sa syntymässä: älä anna pois ikinä! Väärin ne sanovat, jotka itse-uhrista puhuvat: minkä teet parasta, voitat, minkä teet alhaista, alenet. Pyhä on yksilön perintö. Kaitse taiten kalleutta tai jos tuhlannet, katoa niinkuin tähti taivahalta: sammu tyhjyyden tulena!
Anja Jaakon povella kuin kuollut joutsen makaa. »Mun on vilu», virkahtaa nyt Anja vienoin äänin, katsoin ylös kantajaan, »ja pahoin riippuu pääni». Sade suhuu taivahalta, märkä metsä huokaa Jaakko seisahtaa kuin kivi, lausuu: »Anteeks suokaa!» Huudot yössä kaikuvat: »Halloo! Täss' ovat jäljet. Tännepäin! Nyt murhamiest' ei auta armot, eljet!»
Jos ukkonen, jos myrsky-yö Lyö sydämihin honkapuitten, Voi rikkoa se rinnat muitten, Sen liekki temppeliin ei lyö. On ihmisrakkauden työ Siell' ukonsyötti lemmenvalta Voi vihan lientää taivahalta, Vaikk' oiskin maassa synnin yö. P
Vienan rannall' koivun alta Kuului soitto kaunihin, Aurinkoisen taivahalta Vaipuessa aaltoihin. Siellä istui ihanainen Neitsy kanteloinensa, Sulhoansa surevainen, Vieras mailla kaukana. »Pian rientää nuoruutena Niinkuin laine; rakkaus Polttava on rinnassani, Lauluni on valitus. Kukoistus on tärkki liljan, Surkastuva muotoni. Kultaseni! Ah, jos hiljan Tulet, löydät hautani».
Mun ympäröi, kun muistan sun, kuin välke kuutamon, niin tyyni rauha täyttää mun ja olo outo on. Niin olenko sun menettänyt, sun, sydämeni kaivatun? On korvani mun säilyttänyt sun sanasi ja äänes sun. Kuin vaeltaja pilven alta vain kiurun laulun kuulla voi, mut etsii turhaan taivahalta hän laulajaa, jonk' ääni soi, niin kenttää, tietä, metsänrantaa ma seuraan katsein harhaavin.
Se lohduttaa, kun tiettynä on mailla Joku, ken haavat sitoo, hellä on, Vaan ilman hänt' on sydän puoltaan vailla, Se itkee verta ja on rauhaton. Vie linnunpojilt' emä, kaste maalta, Kedolta kukat, tähdet taivahalta Ne ota pois, niin näät mun kohtalon'! Ma muinoin mietin: mitä vaaraa pelkään, Vahv' olen kylliks sitä torjumaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät