Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Läksi soitellen seposta, ilon lyöen Ilman mailta, kullervoiten kankahalla, patakoitellen palolla: suo sorahti, maa järähti, kangas vastahan kajahti Kullervoisen soitantoa, ilkeän ilonpitoa. Kuului se sepon pajahan. Seppo seisottui pajassa, sai kujalle kuulemahan, kartanolle katsomahan, mikä soitanta salolla, kullervointa kankahalla.
Orjat lietsoi löyhytteli, palkkalaiset painatteli kintahattomin kätösin, hatuttoman hartioisen. Itse seppo Ilmarinen ahjoa kohentelevi, pyyti kullaista kuvoa, hope'ista morsianta. Ei orjat hyvästi lietso eikä paina palkkalaiset. Se on seppo Ilmarinen itse loihe lietsomahan.
Se on seppo Ilmarinen kävi itse katsomahan. Astuvi pajan ovelle, katsoi tarkan taivahalle: katsoi kuun kumottavaksi, näki päivän paistavaksi. Meni luoksi Väinämöisen, sanan virkkoi, noin nimesi: "Ohoh vanha Väinämöinen, laulaja iän-ikuinen! Käypä kuuta katsomahan, päiveä tähyämähän! Jo ovat tarkoin taivahalla, sijoillansa muinaisilla."
Silloin seppo Ilmarinen koppoi neien korjahansa, iski virkkua vitsalla, sanan virkkoi, noin nimesi: "Jää hyvästi, järven rannat, järven rannat, pellon penkat, kaikki mäntyset mäellä, puut pitkät petäjikössä, tuomikko tuvan takana, katajikko kaivotiellä, kaikki maassa marjan varret, marjan varret, heinän korret, pajupehkot, kuusen juuret, lepän lehvät, koivun kuoret!"
Siitä seppo Ilmarinen vaatettihe, valmistihe, pukihe, somistelihe. Sanoi sitte orjallensa: "Valjasta nyt viljo varsa kirjokorjasen etehen lähteäkseni ajohon, mennäkseni Pohjolahan!" Orja tuon sanoiksi virkki: "On meillä oroista kuusi, kauran syöpeä hepoa. Minkä noista valjastaisin?" Sanoi seppo Ilmarinen: "Sie ota paras oronen: pistä varsa valjahisin, ruskea re'en etehen!
Olkoon vielä kolmantena esimerkkinä Kalevalaisten hurja soutu, koska Louhen laiva alkoi tulla lähemmäksi: Souti seppo Ilmarinen, Souti lieto Lemminkäinen, Souti kansa kaikenlainen: Lyllyivät melat lylyiset, Hangat piukki pihlajaiset, Vene honkainen vapisi; Nenä hyrski hylkehenä, Perä koskena kohisi, Vesi kiehui kelloloissa, Vaahti palloissa pakeni.
Astui seppo allamielin, itkuvirttä vieritellen, astui päivän järven päitä, toisen vaaroja vaelsi, niin päivänä kolmantena suo suuri etehen aukes.
Mut alanpa kostotyöllä: Ensin Untamon kukistan. Sinut vien emännäkseni, Rinnallani tässä miekka! ANJA. Oi mitä uneksit, orja. Ei sinua seppo päästä. KULLERVO. Tuon minulle muistutatko? Niin, minuss' on orjan leima. Sitäkö sinäkin kammot, Orjan kättä ja sydäntä? Tyttö, kammotko minua? Kauhistut! olenko julma? Tule, Anja, niin syleilen! Tule kotkan kumppaliksi.
Väinämöinen sanoi: "En taida sampoa takoa, mutta jos saatat minut omille maille, lähetän sinulle seppo Ilmarisen, joka on taivasta takonut, ilman kantta kalkutellut, se sinulle kyllä sammon takovi." Tähän lupaukseen luottaen toimitti Pohjolan emäntä Väinämöisen kotimatkalle. Väinämöinen laati itselleen venettä, mennäkseen uudelle kosioretkelle Pohjolaan. Laulun voimalla hän sitä valmisteli.
Siis, pajalle miehet kaikki, Rannan kautta kaaritellen, Ettei seppo saa vihiä, Ennenkuin teko on tehty, Kuin Puhurin ryöstökulku Hallayönä halmehessa. Seuran pettäjät tapamme! Lähtee oikealle puhaltaen torveansa; muut jälissä. Jänikset tapamme kaikki. Kunpa voisi näin alussa Arvata edeltä kättä, Minne onni kallistuvi, Niin minäkin kallistuisin. Seuraa toisia.
Päivän Sana
Muut Etsivät