United States or Curaçao ? Vote for the TOP Country of the Week !
Katso: johan olet Pohjolassa käynyt, johan olet Sammon takonut!» Ja Väinämöinen kysyy Ilmariselta: »Veli seppo Ilmarinen, Mit' olet pahoilla mielin, Kahta kallella kypärin Pohjolasta tullessasi? Miten Pohjola elävi?»
Se on seppo Ilmarinen alla päin, pahoilla mielin, kaiken kallella kypärin sanan virkkoi, noin nimesi: "Ellös nyt, anoppiseni, ellös sie kyselkö tuota, elämiä tyttäresi, asuntoa armahasi! Jo sen on surma suin pi'ellyt, kova loppu loukahtanut. Maassa on jo marjaseni, kankahassa kaunoiseni, mustakulmani kulossa, hopeani heinikossa. Läksin toista tyttöäsi, nuorempata neitoasi.
ILMARI. Omat on loitsuni paremmat. Toisen taika toist' ei auta. ILVO. Mutta meill' on yhteisloitsu. Tänne, seppo, sun kätesi! PELLERVO. Louhen suosiossa seppo! Huomannethan, Väinö tuolla! Tämäkö Suomessa sopua: Hyväillä hävittäjäänsä!
Meni sammon saatantahan, kirjokannen katsantahan, lauloa hyrähtelevi vaaran vaskisen ovilla, jopa liikkui linnan portit, ovet vahvat aukieli. Siitä vanha Väinämöinen, toinen seppo Ilmarinen, kolmas lieto Lemmin poika. saattelivat sammon suuren, veivät sen venosehensa, latjasivat laivahansa. Siitä vanha Väinämöinen lähti pois Pohjolasta.
Parempi minun olisi, parempi oletteleisi jänön juoksevan jälillä, koukkupolven polkemilla, kuin tämän kosijan reessä, viirunaaman viltin alla. Jänön on karvat kaunihimmat, jänön suumalo somempi." Se on seppo Ilmarinen puri huulta, väänti päätä; ajoa kahattelevi. Ajoi matkoa palasen: taas hepo höryeleikse, luppakorva luonteleikse. Neiti päätänsä kohotti, näki jälkiä lumessa.
Niin sai alkunsa Kalevala, mainio kansallis-eepoksemme, jonka uudempi laitos sisältää 50 runoa. Ensimmäinen painos ilmestyi 1835, toinen suuresti enennetty laitos 1849. Väinämöisen rinnalla esiintyvät Kalevalan aimo sankareina seppo Ilmarinen, joka on "taivoa takonut, ilman kantta kalkutellut", ja iloinen Lemminkäinen, joka aina on valmis sotaretkille lähtemään.
Laskip' Ukko uutta lunta, viskoi hienoista vitiä; se katti kanervan varret, peitti maalta marjan varret. Siitä seppo Ilmarinen istuikse teräsrekehen; sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: "Lähe nyt, onni, ohjilleni, Jumala rekoseheni! Onni ei taita ohjaksia, Jumala ei riko rekeä."
Taos mulle uusi keihäs, tao keiho kolmisulka varren vaskisen keralla! Ois' otso otettavana, rahakarva kaattavana ruuniani ruhtomasta, tammojani tahtomasta, kaatamasta karjoani, lehmiä levittämästä." Seppo keihyen takovi, eikä pitkän, ei lyhyen, takoi keskilaaullisen: sen susi sulalla seisoi, kontio terän kohalla, hirvi hiihti suoverossa, varsa varrella samosi, peura potki ponnen päässä.
Hiiltä kannamme sepolle, Ahjon tulta auttelemme! Luovu en sinusta, seppo. ANJA. Jatkamme emoni työtä Kuin vuosi ajan pituutta. ILMARI. Työtä, uskollista työtä. Jäsenemmekin alati Toisiansa palvelevat, Toinen toista ei hyleksi. Kansako tekisi toisin? Jokainen jokaista varten Työtä tehkämme tulessa!