Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Matkalta väsynehenä seppo nukkuvi sike'in toinen naista naurattavi mieheltä unekkahalta. Siitä seppo Ilmarinen aamulla havattuansa murti suuta, väänti päätä, murti mustoa haventa. Sanoi seppo Ilmarinen, itse mietti, noin nimesi: "Joko luome laulamahan, laulan moisen morsiamen metsähän metsän omaksi vai vetehen veen omaksi?
Päätyvät sepon pajahan. Sanovat sanalla tuolla: "Nouse, seppo, seinän alta, takoja, kiven takoa takomahan uutta kuuta, uutta auringon keheä! Pah' on kuun kumottamatta, outo päivän paistamatta." Nousi seppo seinän alta, takoja kiven takoa takomahan uutta kuuta, uutta auringon kehäistä. Kuun on kullasta kuvasi, hopeasta päivän laati. Tuli vanha Väinämöinen, ovelle asetteleikse.
TOINEN MIESPAIMEN. Parvi vaivasta väkeä, Kuuletteko? Kuuletteko? JOUKKO. Jo näemme! Kuulemmekin! Seppo Ilmari tulossa! IMMO. Laula ei sanoilla seppo, Vaan vasaran kalkkehella. ER
LOUHI. Vaadit liikoja tytöltä "Lapsille Kalevan kansan". Mitä itse hälle annat? ILMARI. Niin tytöltä kaikki vaadin Kuin meri sukeltajalta. Annan kaikkeni tytölle Kuin meri sukeltajalle. ILVO. Vasaroin puhelit mulle Ennen, onnea luvaten Nyt sinä runoja laulat. ILMARI. Kevät hurmehtii minussa. LOUHI. Seppo, suopea kosija, Riistätkö tytön emolta?
Tao rautainen harava, haravahan piit tiheät, piit tiheät, varsi pitkä, jolla lainehet haroan, laposille aallot lasken, meren ruoikot ru'olle, rannat kaikki karhikoille, soitto jälle saa'akseni, kantelo tavatakseni kalaisesta kaartehesta, lohisesta louhikosta!" Se on seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, takoi rautaisen haravan varren vaskisen keralla.
Itse vanha Väinämöinen läksi suusta suuritieon, vatsasta varaväkevän, mahtipontisen povesta; luiskahtavi poies suusta, kaapsahtavi kankahalle, kuin on kultainen orava tahi näätä kultarinta. Läksi siitä astumahan; tuli sepponsa pajahan. Sanoi seppo Ilmarinen: "Joko sait sanoja kuulla, luoa lempiluottehia, miten laita lasketahan, perilaita liitetähän, kokkapuut kohennetahan?"
Kansa on laulajan perettä, Koko Suomi sun kotisi, Kuin käellä kaikki metsä; Laulussa sinun sulosi, Toisin arkityön uroilla: Seppo ei pajassa viihdy, Mieli kun kyliä käypi, Ei talossa työ menesty Vailla vaimoa suloista, Joka kaitsisi kotia, Kuin kekoa mettis-äiti. Kiitos sulle, laulun sulho, Kun sovinnon kättä annat.
Heille, kun hyvin anovat, Hyvin käyvät käskyjäni, Jakelen jalomuruja, Kuinka tunnen ja haluan. Valta kutkuttaa minua. ILVO. Loisto, mahtipa minua: Näätkö, kuin komea seppo! Tyttö, ääneti! Salassa Hautele halutekoja! Menevät.
Kimposi kipunat yössä, kuului kalske kukkulalta. Mikä on korvessa kohina, tuli vuoren tutkaimella? Seppo taivasta takovi, ilman kantta kalkuttavi. Kelle taivasta tekevi, kelle kuita kuumentavi? Taatollensa taivon kantta, Luojallensa lunnahia. Kimposi kipunat yössä, kuului kalske kukkulalta. Mikä on pajassa pauke, välke honkien välillä? Taatto kruunua takovi, Luoja luopi valtikkata.
Näyttää siltä kuin olisi luonto kovan emintimän lailla kohdellut Pohjolaamme; vaan on tälläkin hyvät puolensa, sinkoilluthan on sirusia seppo Ilmarisen Sammosta. Se, joka ei työtä kamoksu, ja jolla ei ole suuria vaatimuksia, se elää hiljaisesti, tyytyväisenä onnellista perhe-elämää. Antti sai pienen talon itselleen.
Päivän Sana
Muut Etsivät