Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
ILVO. Miekka on sydän sodassa Eikä moinen melto mieli! Seppo, miekkojen takoja, Sinä ota Kalevan ohjat! Loistavin kala meressä Uipi parvensa edellä, Taitomies edellä joukon. ILMARI. Suurin kurki parven kärki, Väinön aattehet avarat Kuin avara tähtitaivas; Väinön innostus ihana, Kuin ukontulien läike Ne Kalevan kansan johto. Työssä seppo käy esinnä, Laulaja sotarivissä.
Kun Ilmarinen oli löytänyt sopivan pajapaikan ja rakentanut palkeet ja ahjon, työnsi hän nuo aineet tuleen. Kolme päivää ja yötä lietsoivat orjat palkeilla. Seppo Ilmarinen kallistui nyt katsomaan ahjoon. Sieltä tuli kultakaarinen jousi. Seppo Ilmarinen ei sitä hyväksy, se kun oli pahantapainen, joka päivä ihmishengen vaati.
Siitä seppo Ilmarinen kävi itse kylpemähän sekä kylpi kylläksensä, valelihe valkeaksi; pesi silmät sirkeäksi, silmäkulmat kukkeaksi, kaulansa kananmuniksi, koko varren valkeaksi. Tuli saunasta tupahan, tuli tuntemattomana, kasvot vallan kaunihina, poskipäät punertavina. Siitä tuon sanoiksi virkki: "Annikki sisarueni!
Tästä syystä temmattiin salin ovet seppo selälleen, ja joukko virtasi porstuaan, vieläpä osa hääsaliinkin. Tätä tilaisuutta käytti myöskin komisariuksen "Fylaks" hyväkseen ja tunkeusi sisälle, mutta huomattiin heti, ja sen oma isäntä itse ajoi hänen ulos.
Mit' olet pahoilla mielin, kahta kallella kypärin Pohjolasta tullessasi? Miten Pohjola elävi?" Sanoi seppo Ilmarinen: "Mi on Pohjolan eleä! Siell' on sampo jauhamassa, kirjokansi kallumassa: päivän jauhoi syötäviä, päivän toisen myötäviä, kolmannen kotipitoja. "Jotta sanon kuin sanonki, vielä kerran kertaelen: mi on Pohjolan eleä, kun on sampo Pohjolassa!
Kullero, Kalervon poika, sinisukka äijön lapsi, hivus keltainen, korea, kengän kauto kaunokainen, itse läksi astumahan luota seppo Ilmarisen, ennenkuin isäntä saisi naisen kuolon korvihinsa, painuisi pahoille mielin, tapahtuisi tappelohon.
Vanhat souti, päät vapisi: eipä vielä matka eisty. Siitä seppo Ilmarinen itse istui soutamahan: jopa juoksi puinen pursi, pursi juoksi, matka joutui. Loitos kuului airon loiske, kauas hankojen hamina. Soutavi sorehtelevi: teljot rytkyi, laiat notkui, airot piukki pihlajaiset, airon pyörät pyinä vinkui, terät teirinä kukerti, nenä joikui joutsenena, perä kaarskui kaarnehena, hangat hanhina havisi.
Hänkin oli mahtava loitsija, mutta samalla ylen sotaisa ja seikkailuihin taipuvainen. Kun Pohjolassa vietettiin seppo Ilmarisen ja Pohjolan neiden häitä, jätettiin Lemminkäinen häihin kutsumatta, hän kun oli niin toraisa ja tappelun haluinen. Tästä suuttui Lemminkäinen kovasti ja päätti käydä Pohjolassa kostamassa tämän häväistyksen. Saavuttuaan Pohjolan tupaan käyttäytyi hän hyvin ylpeästi.
Parempi on ollakseni, eleäkseni ehompi kulkijalla kumppalina, käyvällä käsiasenna, kuin syöä omaa sukua, heimoani herjaella. "Silloin seppo Ilmarinen, takoja iän-ikuinen, rauan tempasi tulesta, asetti alasimelle; rakentavi raukeaksi, tekevi teräkaluiksi, keihä'iksi, kirvehiksi, kaikenlaisiksi kaluiksi.
Tällä kertaa ihana Pohjan impi suostuu menemään seppo Ilmariselle, ja Pohjolassa vietetään komeat häät.
Päivän Sana
Muut Etsivät