United States or Greece ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut vielä avoinna on ihmishenki, Ja vaikka jälkeen aikain kaukaistenki, Myös muille valkeus leimahtaa! Yön usvissa ei silloin kammot väijy, Ei sieluja saa kauhuun hirmu häijy, Mi riemut maasta kaihtaa nyt, Vaan valoisana astut, ihmiskunta, Ja unelmoit vain kirkkauden unta Ja näät vain taivaan yli pääs!
Mut alanpa kostotyöllä: Ensin Untamon kukistan. Sinut vien emännäkseni, Rinnallani tässä miekka! ANJA. Oi mitä uneksit, orja. Ei sinua seppo päästä. KULLERVO. Tuon minulle muistutatko? Niin, minuss' on orjan leima. Sitäkö sinäkin kammot, Orjan kättä ja sydäntä? Tyttö, kammotko minua? Kauhistut! olenko julma? Tule, Anja, niin syleilen! Tule kotkan kumppaliksi.
Oli hetket huvat kuin tuulten tuvat, kävi mielikuvat kuin vyöryt veen, kaikk' kahleet laukes, maan kammot raukes, rajat yöhön aukes ja rakkauteen. Oli huokaus huolen, ma luulin, kuolen, jään tuollepuolen ma Tuonen vuon, mut sentään palaan: niin luokses halaan, jos sen ma salaan tai julki tuon!
Et lemmi, lemmi mua, et, Ma vähät huolin tuosta; Kun näen kasvos kaunoiset, Niin kaulaas mielin juosta. Sa kammot mua, kammot vain, Suus kuulen lausuvaksi; Tuo tänne se mun suudellain, Niin lohdun saanen, lapsi. Sydänkäpysen armaan hiuksista Teen kaunihimmat kanzonit. Sydänkäpysen armaan huulista Teen parahimmat terzinit. Sydänkäpysen armaan poskista Teen oivallisimmat stanzit.
Näytti kuin ois ollut meri siellä, tulitulva, joka maata niellä tahtoi kas, se tänne vyöryvi! kas, jo tuolla kuusi leimahti! Muistatteko, kuinka toisihimme silloin siskoset me painausimme, kuinka hiljaa kuiskittihin vain äänin värjyvin ja huohottain? Ilmi kuiskittihin kammot rinnan, aavistukset alta lammen pinnan, unten harmaat pohja-usmat nuo, joita nostaa Manan suuri suo.
Muistan sun, entinen itseni, tunnen sun, ah, hyvin vielä, kentillä lapsuutein poikasna käyvän sun nään, kulkevan koulun tiellä tai miettien istuvan illoin ikkunass' yksikses tähtiä seuraellen, kuinka ne syksyn pitkinä puhteina verkkahan syttyi. Aikana leikkienkin mietit jo murheita maan. Kammot tyhjyyden sa jo tunsit ja kuoleman mahdin, ihmistä tuntenut et.