Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. heinäkuuta 2025
"Nyt kesäpäivä loistavi, niin oudoks muuttaa mieleni tää aamu armahainen; jos haluat, niin lehtohon, suvisen ilman sulohon nyt käymme, nuorukainen; tää päivä juhlapäivä on." Soturi vanha lausui tään, pois verkon laski kädestään ja ääneti muu johti; ja poikki kukkaniittyjen sinisen järven rannallen, mi kastehelmin hohti, nyt kävi kulku hiljainen. Oi suloutta taivaan maan!
Mi meni muruja noita, sammon suuria paloja, alle selvien vesien, ne jäivät ve'en varaksi jäipä toisia muruja, pienempäisiä paloja selälle meren sinisen, meren laajan lainehille. Niitä tuuli työnnytteli, aalto rannallen ajeli. Vaka vanha Väinämöinen näki tyrskyn työntelevän, hyrskyn maalle hylkeävän noita sampuen muruja.
Mut aatteita paljon, paljon jää purteni jälkehen: jäi impeni ihana sinne surumielellä rannallen. Oi, onkohan taivaan alla viel' onnea suurempaa, kun keskellä kahden lemmen näin lempien soutaa saa! Nelilehtisen apilan tullessain mä löysin karjatiellä, mut toisen hukkasin rinnaltain ja siit' olen murhemiellä. Sen oisin ma antanut neidollein sinä armahin neitokulta!
Mikä voima toi mun jällehen Maan mun sortamani rannallen. Joka kukka muinoin mulle hohti, Nyt ne kaikki teräns ummistaa, Joutsen luoksein silloin uida tohti, Nyt hän veden alle sukeltaa, Leivon ääni mulle muinoin soi; Mitä tehnyt olen? Mua voi!
Norjana aaltojen harjanteita halkovi purteni mun Norjana noin myös notkuvi varsi impeni ihaillun. Täysiksi purjehen poimut tuuli painavi paisumaan Täysi on impeni uhkuva rinta, täysi on tunteitaan. Vinkuos viima ja ärjyös aalto, tuosta ma huoli en Kohta ma joudun, kohta ma lasken kultani rannallen!
Toisessa runossaan hän vielä laveammin kiittää samasta asiasta: Lapsikin se lauleleepi, Kun on saanut syöäksensä, Lintu laulaapi lehossa, Kun on ilmakin ihana, Niin minäkin mieto laulan, Lapsi pieni pilpattelen Niiltä herkuilta hyviltä, Kallehilta kakkaroilta, Kuin ma hersuin Helsingissä, Seisoin seurassa hyvässä, Istuin pöy'issä isoissa, Sangen kauneissa saleissa, Jotk' ol' herkuilla hyvillä Kaunistettu kattehilla, Vielä juomilla jaloilla Kaikki täytetyt takanat, Joit' on tuuli tänne tuonut, Mailta vierailta vihuri, Aallot rannallen ajanna, Lainehetkin laitureille.
Niitä tuuli tuuitteli, meren läikkä läikytteli selällä meren sinisen, meren laajan lainehilla. Tuuli maalle työnnytteli, aalto rannallen ajeli. Vaka vanha Väinämöinen näki tyrskyn työntelevän, hyrskyn maalle hylkeävän, aallon rannallen ajavan noita sampuen muruja, kirjokannen kappaleita. Hän tuosta toki ihastui.
Oli Virran tappelu parhaillaan, hänen tuo oli viimeinen, ja kaikki nyt riippui hetkestä vaan, Fahlander, Malm ja Duncker, ne ryntäsi rannallen. Ei ollut heitä kuin sataa kuus, tuhat miestäpä Tutshkov toi; mut näin tuo uljas Fahlander huus: "Nyt mennähän kolmin joukoin, kuka ensin ehtiä voi?" Fahlanderin lauseen kuuli Zidén, pian kyllä sen nähdä saa.
Kas! vedet valaa Hopeista kalaa Ja ruuhet ne riemuten laineilta palaa Taas rannallen. "Oi Vellamo, Ahtolan kaunoisin, Sa kultihin pohjoiset rantamme peitä! Sua kuohuvin maljoin ma tervehdin Ja laulan kuin taattomme ennen meitä Suo viljas iitää Vesiimme kiitää Ja riemun viestinä suo lokin liitää Vuonoimme luo".
Myös sinne entävi Eeger virta, Myös senkin lainehet Elbe vie, Ja koko Böhmissä rantamaita Niin ihanaisia tokko lie? Niin oli ainakin ennen muinoin, Ja siitä vain minä kerronkin, Kun tuolla juurella Erzgebirgen Ol' vielä pienoinen kyläkin. Vei kylän laidalta polku silloin Myös tänne Eegerin rannallen Ja juuri polkua tuota nähtiin Käyvän illoilla vanhuksen.
Päivän Sana
Muut Etsivät