Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. kesäkuuta 2025
Minäkö, taivaan neiti, noin Maan lapselle voin lempen' antaa? Ma, pelastaja Ranskanmaan, Ma, Herran sankar', kuinka vaan Voin rakastaa maan vainolaista? Voi, ettei nuoli taivaan maista Jo riennä mua ruhjomaan! Voi mua! Sävelet nuo kuinka Sydäntäni lumoaa! Hänen kuvans' esiin tuo ne, Hänen ääntään muistuttaa! Jos mun myrskyt muuttaa voisi Sinne, missä nuolet soisi, Missä verta vuotaa sais!
»Oi rakas Oppaani» ma virkoin, »sinä, mi enemmän kuin seitsenkertaisesti minulle hankkinut oot turvan, vaarat nuo suuret torjunut, mua vielä ällös orvoksi jätä! Mahdoton jos matka on eespäin, taapäin palatkaamme pian!» Ja hän, tuo Ylväs, sinne saattajani, näin lausui: »Miksi pelkäät: Tiemme moinen on tahto määrännyt, se ettei esty.
Sa musta kohtalo, mi lemmon lailla Veit elon parhaan lahjan Gustavilta, Sun kanssas taistella ma tahdon! Heikko Ma oon, vaan rinnassani voima piilee, Mi kehnon sielus säikähdyttää voi. Mua mahti korkeampi johdattaa. Istuu kivelle levähtämään. Mit' aamusella pulmapuheillansa Tuo vanha Vappu noita tarkoitti?
Niin olis mua nuhdella hän voinut: Laps olen nuhdeltaissa. JAGO. Mik' on, rouva? EMILIA. Voi, Jago, mauri häntä huoraks haukkui Ja viskas häneen moista herjan saastaa, Jot' ei voi uskollinen sydän kestää. DESDEMONA. Sen nimen ansaitsenko, Jago? JAGO. Minkä nimen? DESDEMONA. Jonk' antaneen hän sanoi maurin mulle. EMILIA. Hän huoraks häntä sätti.
Pyhäjärveläinen, joka milläänkään olematta oli aikansa kuunnellut, vastasi nyt vuorostaan: Koska nyt kysyt niin siivosti ja haastelet ihmisiksi, niin sanon mä, että mua kutsutahan Hyvölän Samuliksi. Nuo loppusoinnut lauloivat Leppäselle lopullisen tuomion. Nyt ei enää mikään auttanut, kun haukkumisenkin toivottu vaikutus noin tuuleen hupeni ja kaikki kansa oli Hyvölän Samulin puolella.
Majesteetti, edeltä Valtasaliin menkää vastaan. Oot kuin pölkky oikeastaan. Oot kuin tipahtanut kuusta. Tuhmuutta vaan tulvaa suusta. *Forella*. Mamma aina sanoo mua Viisaaks, sangen sukkelaks, Osavaks ja taitavaks. Minuun saattaa ihastua, Sanoo mamma, kaikk' yks kaks. Paremp' olen Florinnata, Sievempi ja somempi, Kaikin puolin kauniimpi; Puhe mull' on sujuvata. *Kuningatar*.
MERCUTIO. Benvolio, auta mua katon alle, Ma muuten pyörryn. Vietävät nuo suvut! Matojen ruokaa minust' ovat tehneet. Osani sain, ja hyvän. Hiiden suvut! ROMEO. Ylimys, prinssin lähin heimolainen Ja oma ystäväni, minun kauttain Sai kuolinhaavan; kunniani tahras Tybaltin solvaus, Tybaltin, jok' äsken Mun tuli langokseni. Armas Julia!
»Papé Satán, papé Satán aleppe», äänellä käheällä alkoi Pluto, mut jalo viisas tuo, mi kaikki tiesi, mua vahvistaakseen virkkoi: »
CATESBY. Jumala hurskait' aikeitanne kaitkoon! HASTINGS. Mut tuota minä kaiken vuotta nauran, Ett' olen niiden kaatumuksen nähnyt, Jotk' ovat parjanneet mua herralleni. Kun neljätoist' on päivää mailleen mennyt, Pois moni täält' on päässyt arvaamattaan. CATESBY. Mut ruma asia, mylord, on kuolla Noin arvaamatta, valmistumatonna. HASTINGS. Oi, julmaa, julmaa!
GRATIANO. Hän tiessään on, mut murhattuna vaimo. MONTANO. Sep' aika konna! Talteen miekka tuo, Sen maurilt otin juur'. Ovelle vahti! Hänt' ei saa päästää; ennen surmatkaa hän. Tuon konnan jälkeen lähden; hän on itse Pää-ilkiö! OTHELLO. En ole enää urho: Mult' ottaa miekan voipi poika-nulkki. Kun meni kunto, mitä kunniasta? Pois kaikki! EMILIA. Mitä tiesi laulus, rouva? Mua kuule! Kuulla voitko?
Päivän Sana
Muut Etsivät