Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Yksin Osaani kurjaa näytellä mun täytyy. Nyt, maljaseni! Mut jos ei tämä lainkaan vaikuttaisi? Näin huomenn' aamulla mun naittavatko? Ei; tuo sen estää; lepää sinä tuossa! Ma sitä pelkään: mut ei voi niin olla; Hänt' aina pidetty on hurskaana. Mut entä jos, kun hautaan olen pantu, Heräisin, ennenkuin on Romeo tullut Mua pelastamaan? Kauhistava tila!
Halasi sitten kaulaani ja otsaan mua suuteli ja lausui: »Ylväs henki, siunattu olkoon sinun kantajasi! Maan päällä tuo ol' ylpeä; ei hyvä korista mikään hänen muistoansa, siks varjonsa niin tääll' on raivon vanki. Niin moni pidetään maan mahtavana, mi täällä vain kuin sika suossa seisoo, jälkeensä jättäin kauhun, halveksunnan.»
Niin ... no... Mistäs minä tiedän ... ja minkäs se Pentti sille osaa, jos kuka väkisin neuloo. Suotta ma ompelen kullalleni, voi mua onnetonta, kun minun kultani, kun oma armaani lempivä tyttöä monta. Hilkka! Menetkös sinä sille Mooses Myrkylle?...
MACDUFF. Menkää huoneeseen, ja Sokaiskoon silmät teiltä toinen Gorgo; Mua älkää puhumahan vaatiko Nähkää, ja puhukaatte sitten itse. Nouskaa, nouskaa! Petosta! Murhaa! Banquo, Donalbain! Ja Malcolm! Nouskaa! Pois tuo veltto uni, Tuo kuolon hahmo; itse kuoleman te Nyt näette! Nouskaa katsomahan kuvaa Sen suuren tuomion! Malcolm! Banquo!
Takaisin tervehdi ja sano, että Lähellä Helsinkiä herttua Kaarlen Maajoukkomme on voittanut ja lyönyt, Ja että varoillaan hän olkoon siis, Jos tahtoo pelastaa hän laivastonsa. Niin sano, hän mua yhtä hyvin uskoo, Kuin minä häntä. Tuota vastausta Teilt' odotin mä, röykkeältä; kuulkaa Siis mitä lopuks lausun.
Mua painaa muistot eilisen ja toivot huomenen. Maan pääll' on muisto ikuinen ja toivo ikuinen. Oi Lothos, väsyin muistamaan ja väsyin toivomaan, oi, unohduksen autuuden juon huuliltasi vaan! Vuossata vaihtuu toisehen, vuostuhat toisehen, ah, elämä on loputon, sen kulku ikuinen. Oi pelasta mun sieluni sun syliis hiljaiseen, pois jumaluuteen, Nirvanaan, pois uneen, unheeseen!
Nyt riemuhuudoill' ylenmääräisillä Mua tervehditte, Kun tahtoisin ma höystää halvan työni Valeiden maustamilla kiitoksilla. COMINIUS. Tuo liikaa kainoutt' ompi. Julmemp' olet Maineellesi, kuin kiitollinen meille, Parastas aikoville. Vaan suo anteeksi Jos itsees hurjistut, niin käsiis silloin, Kuin sen, jok' itsens' aikoo vioittaa, Sidomme raudat; sitten haastaa saamme.
HAKON. Mut ma horjahduin; Sun puhdas sielus, jalo mieles silmän' On aukaissut; ja urheasti sillä Mä hyvää tarkoitan mä hillitsen Mun sydämeni himoa, ja annan Sun Valpurisi sulle; annan sulle, Min rakkaimpana maailmassa pidän. Mua oikein tunne, uhrauksen' huomaa! AKSEL. Sen näen, sen taivas näkee, jalo Hakon! HAKON. Syleile mua nyt! AKSEL. Käs'varttas varo!
Cajus Lucius. Vaikk' olen voittaja, niin Caesaria Ja Rooman valtaa tunnustan, ja lupaan Sen vanhan veron maksaa, josta mua Tuo kuningatar häijy esteli. Nyt hänen niinkuin poikansakin päällä Vanhurskaan taivaan raskas käsi lepää.
Ilolla Vellamon neitonen Sen vastahan uida täyttää: "Se Vilho tuo on! Mut toinen ken, Jok' immeltä silmään' näyttää? Voi, voi mua, Vellamon neitonen, Sill' ompi jo kultana ihminen!" Jo päättää Vellamon neitonen Nyt toivonsa turhan kostaa, Ja kosken pohjasta paatosen Hän äkkiä pintaan nostaa, Johon vene Vilhelmin loukahtaa, Ja hän kera kultansa kuolon saa.
Päivän Sana
Muut Etsivät